Tämä herrasmies takertui kiinni Adam Garanvölgyin ulospäin pyrkiviin pälsynnappeihin, jolloin hän kahdella sormella hetkeksi otti Virginian hampaistaan ja kepin-heiluttajalla kädellä nosti tuota 1-1/3 tuumaa kallellansa olevaa, uudenaikaista figaro-hattuaan, lausuen:
— "Onko minulla onni tervehtiä Herrn Adam von Garanvölgyiä? Minä olen tohtori Grisák."[13]
— "No terve! Hyvään aikaan tulittekin", vastasi hänelle Garanvölgyi; "Minua ilahuttaa, että ystäväni oli niin toimelias, jotta kohta lähetti herran tänne. Lampaani tarvitsevat jo pikaista apua; tulkaa siis, hyvä herra tohtori."
Sen sanottuaan tarjosi hän käsivarttaan herra tohtorille, ja ennenkuin tämä oli ehtinyt ryhtyä enempiin selityksiin, saattoi hän häntä leveän pihan poikki lammasnavetolle, veti hänet sinne sisään, ilmeiseksi vahingoksi hänen kiiltäville saappaillensa, ja työnsi hänet kipeäin lammasten karsinaan, ruveten hänelle taudin diagnosia selittämään.
— "Katsokaapas nyt, herra tohtori, tämän on suu kipeä, se ei saa heiniä pureskelluksi; tuon taas vaivaa jalkoja, niin ettei se jaksa seisoalla pysyä."
— "Mutta sallikaa, hyvä herra, se on kummallista…" sanoi siihen tohtori Grisák.
— "Tietysti se on kummallista, vaan kuulkaa enemmän; vielä kummallisempaa on, että milloin suunkipu katoo joltakin, silloin se joutuu jalkatautiin, ja päinvastoin, millä tänään jalka on kipeä, sen on huomenna vika suussa."
— "Mutta suokaa anteeksi, hyvä herra, minä ihmettelen…" keskeytti häntä tohtori Grisák.
— "Minäkin sitä ihmettelen; en voi käsittää, mikä elukoita vaivaa.
Ehkä maksa-mato?"
— "Mutta, hyvä herra, näyttää siltä, kuin olisitte erhettynyt."