— "Lienee kyllä niin, minä en paljon ymmärrä lammasten tapoja; te kaiketi paremmin ne tiedätte, sentähden käskinkin kutsua teitä."
— "Mutta suokaa anteeksi, hyvä herra!"
— "Hyvä, hyvä! enhän väitäkään vastaan, luotan täydellisesti teihin; otitteko mukaanne lampaan rohtoja?"
— "Mutta, hyvä herra!" huusi vihdoin kokonaan loukatulla itsetunnolla tohtori Grisák, "keneksi te minua luulette?" ja vimmassaan sivalsi hän kepillään vasten kuonoa erästä pyöröpäistä lammasta, joka yritti kyhnyttämään alaspäin painunutta päätään hänen housuihinsa, niin että elukka paikalla keikahti taaksepäin.
— "Ettekö siis olekaan eläintohtori?" kysyi suurella yksinkertaisuudella Garanvölgyi.
— "Mitä ajattelette? Minä olen lakitieteen tohtori! 'Doctor utriusque juris', Johann Nepomuk Grisák."
— "Vai niin, siis prokatori?" sanoi vihdoin asian käsittäen
Garanvölgyi. "No älkäämme siinä tapauksessa lampaita tarkastelko.
Muuten — en tahdo vaivata herraa huoneeseni, sopii tässäkin asia
ratkaista. Ryöstämäänkö olette suvainnut tulla?"
— "Älkää pahastuko", vastasi lakitieteen tohtori, korkea-nenäisesti lykäten luotansa hänelle istuttavaksi tarjottua lypsintuolia — "ehkä kuitenkin olisi mukavampi huoneessa keskusteluamme pitää."
— "Uskokaa pois, siellä ei enään ole mitään ryöstettävää. Ottakaa, sen neuvon annan teille, nämät lampaat. Klienttinne ei tosin kiitä teitä siitä, koska hän saa makson vaan niitten nahasta; mutta kumminkin teidän armonne voipi niistä saada palkkansa."
— "Teidän luvallanne", lausui tohtori Grisák teeskennellyllä ujoudella, "minä en ole mikään armo."