— "Anteeksi, teidän jaloutenne!"
— "Sitä en myöskään ole."
— "Pyydän anteeksi teidän 'excellensiltänne.'"
— "Ohoh, minulle tulee ainoastaan arvosana 'kunnioitettu herra.'"
— "Ainoastaan?" sanoi isäntä, vieraalle ylenkatseellisesti hymyillen. "Meillä täällä, rakas 'amice', on tapana 'kunnioitetuksi herraksi' nimittää ainoastaan niitä, joita todellakin kunnioitamme. Mutta lyhyeltä, mitä tahdotte?"
— "Minä en suinkaan ole tullut teidän kunniallenne mitään vastenmielistä aikaan saattamaan, vaan minä tulen hänen jaloutensa herra Ritter von Ankerschmidt'in puolesta teidän kunnialtanne pyytämään erästä naapurikohteliaisuutta."
Nyt oli Garanvölgyin vuoro kummastua.
— "Ankerschmidt? Ritter von? Naapuri? Ja pyytää kohteliaisuutta? Minä en ymmärrä, mitenkä yhtä haavaa tulee eteen niin monta logogryfiä. Ettekö, herra tohtori, tahtoisi selittää minulle tätä charadia, sillä itse en koskaan ole osannut suorittaa edes tavallista rebustia? Mistäpäin suuresti kunnioitettu naapurini, hänen jaloutensa herra Ritter von Ankerschmidt on?"
Herra tohtori oli nyt valmis tarkempia selityksiä antamaan.
— "Teillä siis ei vielä ole tietoa siitä. Hän on minun herra klienttini ja käskynantajani, se, joka on ostanut Hajnács'in maa-osuuden."