Tuskin oli tohtori Grisák sulkenut oven perästänsä, kun Corinna taas istui pöydän ääreen ja alkoi kirjoittaa hienolle, hyvänhajuiselle, lila-väriselle paperilehdelle:
"Rakas ystäväni!"
Muu osa kirjoitettiin salakirjaimilla.
Kirjeen kuvertille piirrettiin: "Herra Peter Straff'ille. Kápolna'an, poste restante."
Herra Peter Straff ja "rakas ystäväni." Kaunis tähtipari!
Virkahuoneesensa tultuaan havaitsi tohtori Grisák pöydällä käyntikortin, jossa oli ritari Ankerschmidt'in nimi sekä lyijykynällä tehty riipustus, josta tuli ilmi, että herra ritari tahtoi tulla kello viisi jälestä puolenpäivän.
— "Ahaa! Yorkshirelaisten tähden! Vielä nytkin hän näyttää luulevan, ettei asianajajilla ja tuomareilla tässä maailmassa ole mitään muuta tekemistä, kuin tavotella siivoilta maanviljelijöiltä varastettua nelijalkaista omaisuutta. No, hänen sopii käydä minua kotonani tapaamassa."
Mutta kohtalo rankaisi häntä pian tästä häijyn-ilkisestä aikomuksesta, sillä tultuansa hotelliin, jossa ylhäisen maailman oli tapa aterioita, näki hän ritari Ankerschmidt'in istuvan ihan sen pöydän vieressä, jossa hän itse tavallisesti söi. Tämä oli jo ehtinyt jälkiruokaan.
— "Minä olen juuri ollut teidän kunniaanne hakemassa!" sanoi tohtori
Grisák, ritarin viereen istuen.
— "Bravo, sitte minun ei tarvitsekaan vaivata itseäni teidän luoksenne."