Nämät sanat kuultuansa katsoi tohtori Grisák tarpeelliseksi tyhjentää lasin vettä.
Corinna sopersi hämmästyneenä ja penseästi:
— "Minä en ymmärrä."
— "No, sehän on varsin yksinkertaista."
Ankerschmidt pisti käden taskuunsa ja veti siitä, tohtori Grisák'in kauhistukseksi, esiin tuon usein mainitun anomuskirjan-konceptin.
Tohtori tunsi olevansa hukassa.
— "Tämä on varsin kaunis anomuskirja, jonka teidän armonne omalla kauniilla kätösellään saapi kopioita. Se on tarpeellista, että siinä nähdään rakastavan käden värinä. Jos pari kirjainta jääkin pois, sitä parempi; siitä saattaa havaita tunteitten totuuden. Sen alle kirjoittaa teidän armonne nimensä ja sitte lähdemme yhdessä Wien'iin. Minä itse saatan teitä kaikkialle, missä täytyy ilmestyä, ja vakuutan teille, että jos mikään, tämä anomus tulee hyväksyvällä vastauksella takaisin."
Tohtori Grisák'ista oli ikäänkuin kaksi terävää nuolta naulitsisivat häntä kiinni siihen nojatuoliin, jossa hän rauenneena istui; nämät kaksi terävää nuolta olivat Corinnan silmät.
Hän tunsi konceptista tohtorin käsi-alan.
Tämän oli loppu tullut.