Ja kuitenkin oli tuon kirjoituksen myrkky jo tehnyt vahinkoa näille kauniille silmille.
Ken olisi sitä ajatellut?
Herra Bräuhäusel luki kirjeet, olisivatko kaikki tallella. Ei yhtäkään puuttunut, ja nyt hän katsoi hyväksi panna ne takaisin kätköpaikkaansa ja lukita laatikon.
Mutta tämän perästä oli hän pakoitettu syömään myöskin vasemmanpuolisen naapurinsa puolesta, sillä tätä ei ruoka enään ensinkään maittanut — niin suuri oli silmässä vaiva tuosta yhdestä tomun-hiukasta!
* * * * *
Nyt katsahtakaamme hetkeksi, kuinka Kampós herran laita on.
Onhan meillä aikaa siksi, kuin kunnioitetut herrat päivällisensä päättävät.
— "Niin! Heidän on kyllä helppo! Istuvat valmiisen päivällispöytään. Köyhän ihmisen he sitä vastaan lähettävät työhön, kysymättä häneltä edes, onko jo mitään niellyt. Juosta koko päivä, niinkuin koira; panna illalla syömättä maata, niinkuin hevonen; puoli-yön aikana taas tulla herätetyksi, niinkuin tarhapöllö!"
Nämät hellätunteiset valitusvirret kaikuivat tuon hyvänlaitaisen santarmi-kapralin huulilta, joka oli tehtäväksensä saanut "in flagranti" kuljettaa Kampós herraa hallintokaupunkiin.
Kampós herra kuunteli, hiljakseen tupakoiden, tätä valitusta, eikä keksinyt siihen mitään lohdutuksen sanaa.