— "Minä en ymmärrä teitä."
— "Pitääkö teidän kunnianne Reichsgesetzblatt'ia?"[14]
— "Koira sitä pitäköön!"
— "Ab, niinmuodoin ei! Se on suuri vahinko." Ja pistäen hansikoitun kätensä poveensa, mainitsi herra tohtori hyvin kerkeällä kielellä sen Reichsgesetzblatt'in numeron, jossa sen ja sen pykälän alla löytyy julkaistuna asetus, joka kumoo kaikki "vanhaan" lakiin perustuvat oikeudet ja sen ohessa määrää ajan, jona jokainen, jolla on muitten haltuun joutunutta kiinteätä omaisuutta, älköön laiminlyökö ilmoittamasta tämän anastajaa ja häntä oikeuteen haastamasta, sillä määrä-ajan kuluttua tulee voimaan "beati possidentes", s.o. joka on jonkun omaisuuden haltia, katsotaan myöskin sen omistajaksi, eikä häntä vastaan siitä enää voi mitään oikeudenkäyntiä aloittaa. Koska nyt mainittu määrä-aika jo on loppuun kulunut, ja koska herra Garanvölgyi ei ole tilannut Reichsgesetzblatt'ia, ja koska hän ei tahtonut kirjoittaa karttapaperille, on siis hänen veljensä lesken hallussa ollut tila tullut tämän omaisuudeksi, jonka hän tietysti myöskin saattaa myydä, niinkuin hän todella on tehnytkin, eikä sitä seikkaa enää mikään koirannabka[15] auta.
Herra Garanvölgyi tunsi itsensä täydellisesti voitetuksi.
— "Hyvä herra! Te olette suuri mies. Te olette oikeassa. Minä antaun ja tunnustan teidät tohtoriksi. Itse olen syyllinen, sentähden ett'en ole tilannut Reichsgesetzblatt'ia. Heti paikalla lähetän postikonttoriin ja hankin sen itselleni, ja tästä lähtien se on oleva se, jota 'versate diu' (selatkaa päivin), 'versate noctuque' (selatkaa öin), jottei joskus tietämättömyyteni tähden vielä minua itseä myisi joku, jolle joku paragrafi siihen antaa oikeutta. Ja nyt vihdoin, mikä se kohteliaisuus on, jota saattaisin herra Ritter von Ankerschmidt'ille osoittaa? Sen ymmärrän jo, mitenkä hän on tullut naapurikseni."
— "Herra ritari haluaa nimittää sitä 'kohteliaisuudeksi', hän on hyvin kohtelias, kavalierinen mies; minä taas sitä nimitän 'hyväksi affäriksi'; 'pactum bilaterale; do, ut des; facio, ut facias' (kahdenpuolinen sopimus; minä annan, jotta sinäkin antaisit; minä teen, jotta sinäkin tekisit). Te suvaitsette muistaa, että sitä maatilaa, jonka kirjallisesti annoitte armolliselle rouva Pajtay'lle, rasittaa eräs tekemänne vaikea määräys, jonka mukaan te ette katsonut hyväksi sallia, että leskirouva saisi mihinkään tarpeesen käyttää tilusten keskellä seisovaa vanhaa kastellia (linnaa)."
— "Aivan oikein. Sen on joku vanhanaikuisista esi-isistäni rakennuttanut ja minä en tahtonut, että lesken arentimies siitä ehkä tekisi viinapolttimon. Tietysti: se on turhanperäistä herkkätunteisuutta semmoiselta vanhalta kotkalta, kuin minä olen, mutta olen nyt kerta niin taika-uskoinen."
— "Niinikään olette suvainnut itsellenne eroittaa sen tien, joka omasta kastellistanne menee tuohon vanhaan kastelliin kylän päähän, vieläpä kyynärän verran ulkopuolella ojia."
— "Ihan luonnollista; siitä syystä, että itse jostakin paikasta voisin päästä sisään tuohon saareen, sillä silloin eivät vielä olleet keksineet ilmassa-purjehdusta, jonka kautta olisi saattanut ylhäältä laskeuta alas mihinkä aidattuun paikkaan tahansa. Tien reunat taas edustin itselleni sentähden, ettei arentimies hakkaisi pois noita ojien varrelle istutettuja kauniita poppeli-puita."