Missi veti esiin pitkän, virallisella tavalla kokoon taitetun kirjoituksen ja antoi sen ritarille.
— "Tämä on Eliz'in käsi-alaa."
— "Suvaitkaa lukea päästä päähän."
Semmoisilla tunteilla, joissa kummastus, hämmästys, ihastus ja mielipaha toinen toisensa perästä vaihtelivat, luki Ankerschmidt tämän kirjoituksen.
Mikä se oli?
Mikä oli? — Anomuskirja korkeimpaan paikkaan, jonka yksinkertaiset, teeskentelemättömät sanat kuiskaavat jalon sydämen helliä tunteita; jonka heikko lapsen käsi on kirjoittanut; naivi, suora anomus vangiksi tuomitun nuorukais-paran armoittamisesta.
— "Mitä hän tällä tarkoitti? Mitä hän sanoi?"
— "Hän aikoi lähettää sen Wien'iin."
— "Mitä tietä?"
— "Postilla."