— "Tyttöseni! Oletko kirjoittanut tämän?"
— "Olen."
— "Siinä teit sangen hyvästi ja sangen pahasti, Hyvästi teit siihen katsoen, joka on vankina, mutta pahasti teit itseesi katsoen, sillä tästä lähtien olet sinä vanki. Minä itse vien yksinkertaiset rivisi sinne, mihin ne ovat aiotut, ja takaan niitten menestyksen; mutta tästä hetkestä alkaen olet sinä vankina tässä talossa, sillä se ei saa tapahtua, että sinä koskaan näet sitä miestä, jota olet yrittänyt vapauttamaan."
Ankerschmidt kohotti lempeästi tytön suloisia kasvoja, katsoaksensa hänen silmiinsä.
— "Ymmärrätkö minua? Se, joka nyt on vankina, on vapautettava ja kotiinsa tuleva. Sinä päinvastoin olet tästä lähtien vanki, etkä saa mennä ulos talostani, jottei kukaan voisi tehdä sitä soimausta Ankerschmidt'ista, että hän itsekkäistä syistä on tavotellut vastustajansa vangittua poikaa ja, luullessaan jalon työn toimittavansa, vaan on pörssi-asioitsijan tavalla keinotellut."
— "Minä ymmärrän sinua ja tottelen."
— "Et siis koskaan mene mihinkään ilman minun taikka kasvattajattaresi seuraa?"
— "Sen lupaan."
— "Lupaatko senkin, että, kunnes minä palaan takaisin valtakunnan pääkaupungista, et mene ulkopuolelle tämän kartanon aitausta?"
— "En mene."