— "No niin, se on hyvä; nouse nyt ylös ja suutele minua. Siitä, mitä kahden keskemme on puhuttu, älä koskaan virka kellekään!"
Hän tarttui nyt tyttärensä käteen ja vei hänet saliin, jättäen hänet näillä sanoilla missille:
— "Miss Natalie! Delinqventti on tunnustanut kaikki. Minä olen tuominnut hänet koti-arestiin siksi, kuin hän joutuu naimisiin. Tehkää hyvin ja pitäkää häntä ankarasti silmällä."
"Hän on siis kuitenkin saanut rangaistuksensa, tuo pikku kapinoitsija!" riemuitsi itsekseen miss Natalie.
Vaan Ankerschmidt palasi kamariinsa sillä katkeralla ilolla, että mitä "toinen" oli luotansa heittänyt, sen otti "toinen" ylös.
VIII.
Kostoa sekin.
Ankerschmidt lähti seuraavana päivänä varhain aamulla matkalle. Kaikille kotolaisille sanoi hän Pest'iin menevänsä, Eliz'ille ainoastaan kuiskasi hän, että hän matkusti muualle.
Sitä ei kukaan tietänyt, eikä saanutkaan tietää, kuinka suuresti tämä ankaran sotakurin mies rakasti kapinallista tytärtänsä.
— "Teidän toimeksenne, missi, minä jätän, että julistettu koti-aresti ankarasti voimassa pidetään;" näin puhui ritari, ennenkuin nousi vaunuihinsa, jonne asti missi ja Hermine olivat häntä saattaneet; vangin oli sallittu vaan silmin seurata häntä akkunasta ja heittää hänelle suukkosia, joita tuo armoton isä ei kuitenkaan tahtonut huomata. "Teille uskon ankaran valvonnan. Minä annan teille täydellisen vanhempien vallan; kohdelkaa häntä niin, kuin olisitte hänen armas äitinsä."