Missi ei ymmärtänyt leikkipuhetta. Siihen tarvitaankin enemmän kuin "english spoken."
— "Sinä myöskin, Hermine, pidä Eliz'ista vaaria: sinä olet jo isompi ja olet aina ollut ymmärtäväinen. Sinua ei koskaan tarvinnut kurittaa, ei koskaan huomauttaa siitä, mitä sinun piti tehdä; lapsuudestasi asti olet aina ottanut hyvin vaaria kaikista. Pidä sisartasi silmällä; sinä tiedät, kummoinen heilakka hän on, hänellä on hyvä sydän, mutta tytölle sopimaton. Peijakas, jos hän olisi poika, tulisi hänestä sotamarsalkka. Hänellä on kaikki ne hyvät avut, joista poikia kiitetään, mutta tyttöjä soimataan. Kohtele häntä ystävyydellä, rakkaudella; silloin hän ehkä tulee sävyisäksi ja oppii sinusta paljon hyvää, jota sinussa on. No, syleile minua nyt; ja pitäkää vaaria siitä, etten taas palaisi kotia mihinkään murheesen."
Ankerschmidt istui vaunuihinsa; naiset kääntyivät takaisin kastelliin. Eliz heitti vielä kerran suukkosen pois vieriviä vaunuja päin, huolimatta siitä, ettei kukaan sitä huomaa. Mutta yht'äkkiä kallisti Ankerschmidt itseänsä ulos vaunuista ja nähtyänsä, että muu seurue jo oli mennyt pihasta pois, veti esiin valkoisen nenäliinansa ja liehutti sitä hyvästi-jätön ja anteeksi-annon merkiksi. Sen jälkeen sulkeusi akkuna.
Tuskin oli tuuli hajoittanut sen tomun, jota ritarin vaunut tuoksuttivat kylän päähän asti, kun herra Maxenpfutsch astui sisään kotia jääneitten naisten luokse.
Tuo kunnioitettu mies oli pukenut itsensä valkoiseen liiviin ja valkoiseen kaulaliinaan, ja tavallisen metsästäjän-lakkinsa sijasta piti hän kainalossaan sileäksi harjattua silinteri-hattua, jonka suurisuisen aukon hän oli kääntänyt eteenpäin, niinkuin muunkin piiritys-kanunan. Kaikista näistä saattoi jo edeltäpäin arvata, ettei kunnioitettu herra laske leikkiä.
— "Teidän nöyrin palvelijanne, hyvät neitoset; teidän nöyrin palvelijanne, miss Natalie! Minä suutelen kättänne, kuinka olette suvainneet nukkua?"
— "Hyvää huomenta, Herr von Maxenpfutsch, käykää istumaan. Me olemme jo milt'ei unhottaneet, että onkaan nukuttu, niin kauan on jo valveilla oltu. Mikä onnellinen sattumus tuo teidät tänne?"
— "Minä taas luulin liiankin aikaisin tulevani, missi; naisilta menee paljon aikaa toalettiin."
— "Meidän täytyi kiiruhtaa, sillä ritari lähti matkalle."
— "Minä tiedän sen, missi; senpätähden otinkin, missi, näin aikaisin tullakseni teitä häiritsemään. Oi, minä kyllä tiedän, koska valtojen vieraanotto-hetki on."