— "Ah, hyvä herra!"
— "'Fait accompli', missi; minä tiedän sen. Hänellä on taskussa lupakirja, hän näytti sen minulle. Kaikki oli jo säntillänsä: muutaman päivän perästä oli seremonian määrä tapahtua. Mutta joku talonväestä antoi vilpillisellä tavalla asian ilmi herra ritarille. Hän piti tätä talossaan kudottua liittoa häväistyksenä ja ajoi sentähden pois tämän nuoren miehen; ja tehdäksensä häntä teillekin mahdottomaksi, nöyrytti hän vielä häntä teidän läsnä ollessa. Oliko niin, missi? Minä kerron asian niin kuin sen häneltä kuulin. Itse en siihen ole mitään lisännyt."
Miss Natalie sopersi, silmät maahan painuneina, että niin kaikki on.
— "Se on siis hyvä, missi. Nyt on vaan enää kysymys. tahdotteko te kohentaa tämän onnettoman, maahan sorretun, nuoren miehen arvoa?"
— "Minä tahdon kaikki, hyvä herra, mutta en tiedä, miten?"
— "Senkin sanon teille, missi; vastatkaa siihen vaan: 'niin.' Tämän tapauksen kautta on hänen ja teidän kunnianne loukattu."
— "Voi, suuresti!" sanoi miss Natalie, tuskissaan silmiänsä väännellen ja käsi sydämelle painettuna.
— "Ystäväni Bogumil on täydellä todella ajatellut tulevaisuutta. Minä näin hänellä nimityksen realikoulun professorin virkaan Budaan. Jos siellä saadaan tietää, että hän täältä on tiehensä ajettu, suittaisivat helposti vaikeuttaa hänen virkaansa-asettamista."
— "Jumala varjelkoon, hyvä herra!"
— "Tässä ei ole mitään muuta keinoa tuon pahan parantamiseen, kuin että te, missi, kohta menette naimisiin ystäväni Bogumil'in kanssa."