Häät täytyy vielä tänä yönä pitää herra Maxenpfutsch'in asunnossa.
Yöllä sentähden, jottei kukaan niistä tietoa saisi ja tuolla siitä syystä, ettei Bogumil voi tulla kastelliin saattamatta itseään uuden solvauksen alaiseksi.
Todistajista on huolta pidetty. Herra tirehtori oli asettanut omat vaununsa Bogumil'in käytettäväksi, jotta hän naapuri-kylästä voisi tuoda sielunpaimenen, koska tämän kylän on toista uskoa eikä ymmärrä kieltä.
Sentähden on miss Natalien kenenkään huomaamatta tirehtorin asuntoon tuleminen; se voipi tapahtua seuraavalla tavalla.
Kastellissa on pieni taka-ovi, josta pääsee englantilaiseen puutarhaan. Tämän oven luokse käy kiertoportaat herrasväen huoneista. Ovessa on, sisäänmurron estämiseksi, vaan sisäpuolella lukko, johon ulkopuolella ei ole mitään avaimen-läpeä. Jos kuitenkin niin sattuisi, että joku pyrkisi siitä sisään, kun se on lukittu, on seinässä kellonsoitin, joka menee palvelusväen tupaan.
Kaikkea huomiota välttääkseen, tulkoon miss Natalie, kun kaikki kastellissa nukkuvat, tämän oven kautta ulos; puutarhassa odottaa häntä tirehtori, joka siitä seuraa häntä asuntoonsa asti.
Mutta jotta hän taas voisi palata takaisin samaa tietä, älköön hän sulkeko ovea jälestänsä, sillä silloin saisi hän odottaa ulkona aamuun saakka, vaan jättäköön sen puoleksi auki.
— "Mutta jos joku varas hiipisi sisään avatusta ovesta?"
— "Se on totta, sitä emme tulleet ajatelleeksi."
— "Minä tiedän! Hermine rakastaa minua, hän on mieltynyt minuun, niinkuin sisareensa; minä jätän hänelle avaimen ja pyydän, että hän taas laskee minut sisään, kun tulen takaisin."