— "Miss Natalie!" huusi yht'äkkiä profani ääni.
Tunteelliset rinnat irtausivat pelästyksestä toisistaan. Eliz huusi viereisestä huoneesta; kun noita suuria tuumia laskettiin, oli hän unhotettu tuonne pianon ääreen ja hänen alkoi siellä jo käydä ikäväksi.
— "Miss Natalie! Teidän luvallanne. Linnanvanki Numero yksi kysyy alamaisimmasti, monenko tunnin piano-linnantyöhön hän on tuomittu?"
Vai niin? Tuo on päästettävä.
— "Neiti Eliz saa mennä kamariinsa ja istua maalaus-stafflinsa ääreen."
Ah, siis todellinen graci!
Eliz'in mieliteko ja lohdutus oli näet maalaaminen. Siinä työssä olisi hän istunut aamusta iltaan asti ja jos hän oli saanut ottaa piirustimen käteensä, vapisi hän oikein pelosta, milloinka hänen taas täytyisi hellittää siitä, Jahka häntä vaan ei pantu piirustamaan noita ikäviä mallikuvia, vaan hänen annettiin omasta päästään vartaloita, kasvoja, karrikatureja kuvailla. Näistä hän kuitenkin tavallisesti saa nuhteita. Paljon hänelle jo sallittiin, kun hänen sallittiin luonnon mukaan kopioita kukkaryhmiä, halkaistuja melunia ja muita senkaltaisia viattomia esineitä.
Varmaa on, että jos hänen suvaitaan riittaus-lautansa ääreen istua, häntä silloin ei tarvitse vartioida. Hän on siihen kuin kiinni taottu.
Miss Nataliella oli nyt koko päivä aikaa Herminen kanssa hanketta hyvästi hautoa. Hermine on pitävä huolta siitä, että missi kenenkään huomaamatta pääsee ulos ja palaa takaisin sala-oven kautta; ettei talonväki asiasta saa mitään tietää, ja että hän vielä samana yönä kirjoittaa isälle, kertoo hänelle koko tapauksen ja taivuttaa leppymään hänen vihansa esineelle, jolla oli niin vakavat aikomukset, joka ei ollut mikään salainen vakoja, ei mikään naisten viettelijä, vaan väärin ymmärretty, jalo sydän.
Ei mikään reaktioni milloinkaan ollut hartaammin halunnut pimeän tuloa. Illallinenkin suoritettiin paljon aikaisemmin ja pikemmin, kuin muulloin. Palkollisten käskettiin hyvään aikaan sulkea kaikki ovet, koska täytyi olla kahdenkertaisesti varovainen, kun herra ritari ei ole kotona.