Lintusen pää onnistui sangen hyvin. Siitä saattaa selvästi nähdä, millä surulla se siinä laulaa, ikäänkuin tietäisi vangille visertelevänsä.
Eliz on kovin tyytyväinen pikku lintuun; mutta nyt lienee jo aika panna kuva syrjälle, sillä heti on tässä vanginvartia, tuo kovasydäminen missi ja sanoo: "allez, piano-linnantyötä päättämään!"
Täytyy katsoa, ovatko he jo hereillä. Eliz'in oli tapa harjottaa lapsellista kostoansa sillä tavoin, että hän, joka säännöllisesti nousi sangen varhain, hälisevällä laululla herätti unesta missin, joka mielellänsä makasi hirveän kauan. Niinkuin jokainen kokemuksesta tietää, ei tämmöinen hyvä työ ensinkään ole sen mieleen, joka par'aikaa vetää makeata unta; mutta jos ihminen kerran on herännyt, hän kaiken harminsa ohessa ei voi suuttua, sillä herättäjä on oikeassa: "jo on aamu", ja häntä tulee vielä kiittääkin, ettei ole antanut kauemmin nukkua.
— "Jo on aamu: I wish you a good morning, miss!" lausui piloillaan Eliz, melulla avaten viereisen kamarin ovea, ja alkoi sitte laulaa iloista kuplettia, jota lapsille opetetaan aamuruskon ihanuudesta.
Mutta kuinka hän hämmästyi, kun havaitsi kamarin aivan tyhjäksi!
Molemmat vuoteet olivat käyttämättä, niinkuin ne illalla olivat laitetut; ilmeisesti näkyi, ettei kukaan niissä ollut maannut.
Eliz ei ymmärtänyt, mihin olivat joutuneet.
Hän katseli ympärilleen. Herminen kirjoituspöydällä oli sinetillä lukittu kirje; hän otti sen, päällekirjoituksena oli:
"Sisarelleni Eliz'ille."
Sykkivällä sydämellä avasi Eliz kirjeen. Siinä oli nämät rivit: