— "Eikä ole luultavaa, että antaisitte sitä korjata…"
— "Jopa! Semmoisenakin on se kylläksi hyvä huuhkajille ja rotille."
Lakitieteen tohtori katsoi tätä humorilliseksi kokkapuheeksi, jota hänen mielestään oli samalla leikillisellä tavalla jatkaminen.
— "Yölepakot paitsi sitä eivät maksa mitään arentia."
— "Eipä suinkaan, yhtä vähän kuin esi-isieni kummittelevat hahmut."
— "Hahaha! Nuot kunnon aaveet varmaankin kovin suuttuvat, kun heidän täytyy muuttaa pois sieltä. Tuhat tulimmaista!" Tämä viimeinen huudahus ei enään ollut leikillisyyden jatkoa. Herra tohtori, joka nyt oli erinomaisen hyvällä mielellä, alkoi näet heilutella keppiään; tätä liikuntoa katsoi muuan sotaisa mehiläinen jonkinlaiseksi demonstrationiksi, lensi hänen niskaansa ja kutkutti häntä leikillisesti pistimellään.
— "Ei se mitään tee. Pankaa vähän kalkkisavea päälle", lohdutti isäntä vaikeroivaa. "Se karkottaa kivun."
Mutta tohtorin halu leikillisyyteen oli jo myöskin karkotettu.
— "No mitä siis arvelette, hyvä herra, mistä hinnasta tulee minun sanoa ylös huuhkajat, yölepakot ja esi-isieni aaveet?" ahdisti herra Garanvölgyi vikisevää tohtoria.
— "Kun ei ne vaan enää pistäisi! Herra ritari on varustanut minut valtuuskirjalla … hiisi vieköön nämät mehiläiset! … minun luullakseni olisi tuo raunioiksi paraillaan muuttuva rakennus hyvästi maksettu kahdellatoista-tuhannella florinilla."