— "Kaksitoista-tuhatta florinia, hyvä herra, on sangen sievä raha."
— "Ja rakennus on kovin rappeutunut."
— "Sekin on totta; ja yhtä totta on myöskin, että kaksitoista-tuhatta florinia olisi minulle erittäin tarpeesen. Vaan kuitenkin, tehkää hyvin, menkää kotia ja sanokaa herra ritarille, että minä en myy tuota rappeutunutta rakennusta."
— "Miks'ette?… Se kohoo vielä."
— "Kauppahintako?"
— "Ei, tämä mehiläisen pistos…"
— "Minä en myy sitä, sentähden että esi-isäni sen on rakentanut."
"Ahaa, tuo tarvitsee enemmän rahaa!" arveli itsekseen tohtori.
— "Päättäkäämme kauppa, hyvä herra, minulla on lupa tarjota teille kahteenkymmeneen-tuhanteen floriniin asti. Tuohon käteen!"
— "Mitä olen sanonut, sen olen sanonut."