— "Oi, tuo on sangen viekas mies! Todellinen prokatori. Minä olen pakoitettu uskomaan, että hän on oikeassa."
Missi pyysi lasia vettä, jottei joutuisi tainnoksiin.
— "Mutta minä tiedän vielä yhden keinon, jonka kautta te voitte saavuttaa takaisin hukkaan joutuvat rahanne ja, mikä parempi on, jälleen kohottaa hyvän maineenne. Ottakaa nyt vaaria, minä pyydän, älkääkä menkö tainnoksiin — sillä tämä on sangen vakava asia. Muuta keinoa ei löydy, kuin että te rupeette herra Maxenpfutsch'in vaimoksi."
— "Ah, hyvä herra!" huusi häveliäs nainen, vetäen harsoansa tiheämmin kasvojensa eteen.
— "Onnettomuus on tapahtunut, sen lisäksi vielä komprometteraus. Te, missi, joudutte pahaan maineesen, te kadotatte rahannekin, kun päinvastoin, jos menette naimisiin tirehtorin kanssa, voitatte rahanne, pysytätte maineenne moitteetonna ja saatte kelpo miehen. Ajatelkaa, semmoisessa tilassa, kartanon-tirehtori!"
— "Ah, hyvä herra — mutta — mutta tahtooko hän?"
Nyt olemme jo hyvällä tolalla.
— "Jättäkää se vaan minun huolekseni, miss Natalie. Maxenpfutsch on jalosieluinen, hyvänlaitainen mies, ja jos minä häntä oikein puhuttelen, on hän ymmärtävä, että kunnollinen mies tässä ei voi tehdä muuta, kuin omalla kädellään auttaa ylös sitä, jonka hän vasten tahtoansa on lankeemaan saattanut. Missi! luottakaa minuun — teidän parhaimpaan ystäväänne — minä pidän huolta teidän kohtalostanne."
Missi lankesi polvilleen hänen eteensä.
— "Hyvä herra! Te olette viattomien suojelusenkeli. Ottakaa minä suojeltavaksenne!"