Herra suojelusenkeli auttoi missiä seisaalle ja pyysi sitte kauniisti saadaksensa kello kuusi jälkeen puolenpäivän taas kunnian kohdata häntä samassa paikassa, jonka tämä kovasti itkien myöskin lupasi.
Tohtori Grisák kävi jälkeen puolenpäivän kello kuuteen asti ulkona, hankkiaksensa klienteillensä tarpeellisia lupakirjoja: sill'aikaa kirjoitutti hän myöskin asianmukaisen avioliiton-kontrahdin. Kun mainitulla tunnin lyömällä missi ja tirehtori ilmestyivät hänen asunnossaan, odotti hän heitä jo. Kumpaisellekin erittäin kuiskasi hän tuttavan-tapaisesti, että kaikki on täydellisessä järjestyksessä.
Kiitolliset silmäykset palkitsivat hänen ilmoitustansa.
— "Miss Natalie", sanoi herra Vendelin. joka nyt oli puettu valkoiseen liiviin ja kaulaliinaan, "minä olen aina ollut teidän vilpitön ihastelijanne."
— "Hyvä herra", vakuutti hänelle missi, "minun kunnioitukseni teidän suhteenne on aivan vanha."
— "Kas niin!" keskeytti heitä tohtori Grisák; "te ymmärrätte täydellisesti toinen toisenne. Kaksi jaloa sydäntä on tavannut toinen toisensa. Hyvä herrasväki! Tässä on kontrahti; tehkää hyvin, kirjoittakaa alle: kaikki on säntillään. Sielunpaimen odottaa teitä."
— "Niin kiiruusti!" kuiskasi miss Natalie ja valmisti itseään hansikoitulla kädellään kirjoittamaan nimensä tuon onnellisuutta tuottavan asiakirjan alle. Samoin teki herra Vendelin'kin.
Tunnin kuluttua olivat he mies ja vaimo.
Tunnin kuluttua polkkasi, heitä muistellen, tohtori Grisák yksinänsä kamarissaan edes takaisin ja hyräili siihen jotakin hirveän rumaa nuottia. Nämät oli hän nyt sievästi yhteen yllyttänyt. Siihen hupaisuuteen, että hän naitti missin Maxenpfutsch'ille, tuli vielä lisäksi se pieni voittokin, että noista missille pelastetuista viidestätuhannesta florinista sekä ylkämieheltä että morsiamelta hänelle itselle tuli viisisataa florinia kummaltakin. Ja nämät rahat saattoi hän heti seuraavana päivänä maksaa pois, koska hän oli rouva Ankerschmidt vainajan testamentinsuorittaja. Puheen-alaista summaa ei Ankerschmidt itse koskaan ollut hoitanut.
Ainoastaan yksi seikka näyttää omituiselta, tohtoriin katsoen, että hän, joka noin hupaisella pilanteolla oli seitsemän tunnin kuluessa itselleen koonnut tuhannen florinia, ei huolinut niistä kahdestakymmenestä-tuhannesta florinista, joita Straff oli tarjonnut hänelle, jos hän ottaisi Ankerschmidt'ia vastaan oikeutta käydäksensä.