Tämä vielä enemmän paisutti hänen raivoansa.
Mutta karannut kuski juoksi suoraa tietä kotia, jossa hän pelästytti palkollisia huudolla: "herra tulee, hänellä on kaksi pistolia kummassakin kädessä, hän tappaa, lyöpi, ampuu joka ihmisen kuolijaksi; hän ampuu kaikkein ensimmäiseksi ovenvartian, sentähden ettei tämä paremmin ovea vartioinnut; hän ampuu rengit, sentähden että nämät eivät kävelleet pihalla; ampuu kamaritytön, sentähden ettei tämä pitänyt vaaria neidestä, ja kokin, sentähden että tämä leipoi neidelle matka-kakkuja, sekä viimeiseksi talonkoirat, sentähden etteivät ne haukkuneet."
Talonväki säikähtyi tästä tiedosta hirveästi, juuri kuin tatarit olisivat Batu Khan'in kanssa tulossa, ja vähällä oli, ettei ritari Ankerschmidt kotia palatessaan löytänyt ainoatakaan palvelukseksi luotua sielua. Tämä olisi varmaankin tapahtunut, jos ei kaikeksi onneksi neiti Eliz olisi saanut asiasta tietoa pelästyneeltä Gyuszilta, joka, vaikka hän toimitti aseellisen vartian virkaa, kehtasi ruveta itkemään ja pisteli pyssyllään joka taholle, kuin olisi jostakin lukenut, että tämmöisenä rynnäkön hetkenä ensimmäinen vaara kohtaa niitä, jotka vangitaan ase kädessä.
Eliz riensi ulos palkollisten luokse ja koetti heitä rauhoittaa. He älkööt tehkö mitään tyhmyyttä. Isä on hyvä ihminen, eivätkä he ole syyllisiä. Pysykööt kauniisti etuhuoneessa kokoontuneina. Isän ei ole tapa kenellekään pahaa tehdä. Hän menee itse ulos hänen eteensä. Eikä hän laske häntä porstuaan tulemaan, ennenkuin hän on leppynyt.
Näin lohduttaen palkollisia saattoi hän heitä pysymään koossa etuhuoneessa; mutta eipä heistä kokin ehdoitus kuitenkaan ollut hylättävä, että näet ovi korridorin toisessa päässä varmuuden vuoksi pidettäisiin avoinna, jotta kun ensimmäinen laukaus paukahtaa, joka todenmukaisesti sattuu neiteen, muut pikaisesti voisivat paeta. Ja syytteen-alainen kuski juoskoon kohta tiehensä.
Tuskin oli nämät valmistukset toimeen pantu, kun pihaan vieriväin vaunujen kolina ilmoitti, että herra oli tullut; tässäpä nyt vaara on.
Eliz meni katetun porstuan eteen, johon vaunut olivat seisahtuneet, ja yritti auttamaan isäänsä ulos vaunuista.
Herra ritari torjui vihastuneena tytärtään pois luotansa.
— "Takaisin! Kuka antoi sinulle luvan tulla ulos asuinhuoneista? —
Miks'et pysy kamarissasi?"
— "No, älkää suuttuko!" lepytti häntä tyttö, vastustamisesta huolimatta hiipien hänen viereensä ja lapsellisella luottamuksella tavottaen sitä kättä, jolla oli valta siunata ja lyödä, joka voi rangaista ja suojella, kielensä mukaan. "Älkää olko noin vihainen!"