— "Erzsike!" kuului hänen jälestään Ankerschmidt'in ääni.
Tyttö pisti pienen päänsä ovesta sisään.
— "Hyvä", sanoi leikillisesti Ankerschmidt; "minä tahdoin vaan tietää, ymmärrätkö jo minua."
Erzsiken iloiset kasvot sulostuttivat hetken kuluttua kaikkien palkollisten mielen.
Georg, palvelija, jonka virkana oli herransa parran ajaminen, riensi hänen luoksensa, vati lämmintä vettä kädessä, mutta palasi pian takaisin astiansa kanssa kyökkiin ja kertoi siellä väelle, että herra oli puhutellut häntä näin: "Mitä tahdot, Gyurka?"[58] — "Minä tulen partaanne ajamaan, teidän kunnianne." — "Ei minun, ei enään eläissäni!" oli herra vastannut.
Armollinen herra tahtoo antaa partansa kasvaa!
… Ihminen rupee vihaamaan entisyyttä; hän vihaa vielä peiliäkin, joka näyttää hänelle eiliset kasvonsa: ja semmoisia ihmisiä — on sangen paljon "meidän" elämässämme.
X.
Erilainen vastaan-otto.
Corinna sai tohtori Grisák'ilta tietää sen Jobin sanoman, että hänen ylkämiehensä oli vapautettu.