— "Mitä? Rupeisinko minä sinulle vielä tituleitakin kirjoittamaan? —
Hänen nimensä?"
— "Corinna Garanvölgyi."
— "Khorin Aron Löwi?"
— "Ei. Hän ei ole mikään juutalainen. Rouva."
— "Piru sinut periköön! Kyllä minä sinun tavaan. Tuossa kynä, kirjoita itse!"
Palvelija otti nyt kynän kouraansa ja riipusti niin kauniisti varpuisen-pään kokoisilla kirjaimilla emäntänsä nimen tuon "anonymin" kirjeen takasivulle, ettei siitä jäänyt ainoatakaan kirjainta pois; sitten otettiin se vastaan postiin ja annettiinpa siitä lisäksi kuittikin.
Nyt sopii jo Corinnan olla varma siitä, että hänen anonymi kirjeensä epäilemättä menee määräpaikkaansa ja että se, jonka käteen se tulee, taatusti saapi ennen tietää, kuka kirjeen on lähettänyt, kuin mitä siinä sisässä on kirjoitettuna.
Kampós herra sai ihan samana päivänä herra Bräuhäusel'in suusta tietää, että koko tutkinto-asia armosta oli siksensä jätetty ja että hän sen vuoksi saattaa ilman ankaria seurauksia kotiinsa mennä. Jos hänellä on jotakin muistuttamista, ilmoittakoon sen protokollaan pantavaksi.
Kampós herra kiitti protokollasta, mutta hänen ei ole sitä tarvis; hän rientää mieluisammin jo kotia.
Hän ei kauan matkaansa viivyttänytkään, vaan meni viikko-markkinoille, jossa hän heti tapasi erään omasta kylästään kotoisin olevan miehen; tämän kanssa sopi hän asiasta, ja kun mies oli hanhensa myynyt, lähtivät he kohta matkalle.