— "Ah, mutta mitä kaikkia teidän täytyi kaivata! Kun sitä ajattelen, taas tuo sydämen-tykytys."
— "Ei mitään kaipausta. Joka toinen päivä yksi sotamiehen-leipä. Eikö siinä kylläksi yhdelle ihmiselle?"
— "Ah! minä pyydän, älkää laskeko leikkiä. Tämä ei ole kaunista leikkiä." Nainen näytti olevan kahden vaiheella, nauraisiko vai itkisikö hän.
— "Minä en suinkaan leikkiä laske. Se oli varsin hyvä, että minua siihen totutettiin, sillä sitä voin nyt kumminkin hyödykseni käyttää."
— "Mitenkä? Mutta älkää laskeko leikkiä, sitä pyydän. Se kiihdyttää minua kovasti."
— "Minä en laske leikkiä. Puhun aivan vakavasti, kun minun taas on elämääni uudesta ulottaminen, minä aluksi ainakaan tuskin saatan luvata itselleni muuta kuin paljaan leivän. Maatilojani en saanut takaisin."
— "Mutta ehkä…"
— "Ei ole mitään 'ehkä', sillä minä en niitä pyydä, eikä niitä minulle suinkaan lähetetä."
— "Mutta minkätähden ette pyydä niitä?"
— "Sentähden, että tulen toimeen ilman niitä. Minulla on jo virka, josta elän."