Kun sitte Corinna jo alkoi suuresti valittaa sydämen-tykytystä, nousi Aladár äkisti ylös; hän neuvoi sydämellisesti morsiantaan pitämään vaaria siitä, ettei hänen hermotautinsa pääsisi pahaan valtaan, jonkatähden hänen mitä pikemmin tarvitsi matkustaa Emsiin tahi Ostende'en. Ja tämän sanottuansa suuteli hän kauniisti hänen kättänsä ja meni pois.
Tämä oli viimeinen kädensuudelma, jonka Corinna sai Aladár'ilta.
Aladár saattoi nyt olla varma siitä, että tämä rakkaus, "qua" rakkaus, jo todellakin on loppunut, ja niinmuodoin on hyvä sitä kontrahtinakin "in optima forma" hävittää.
Hän tiesi jo, että tohtori Grisák oli Corinnan asianajaja; hän meni siis suoraan hänen luoksensa.
Tohtori Grisák otti tulijaa suurella kohteliaisuudella vastaan, niinkuin on tapa vastaan-ottaa sitä, jota pelkää ja jota ei rakasta.
— "Ainoastaan hetkeksi pyydän saada teitä vaivata, hyvä herra", sanoi Aladár lainoppineelle; "minulla on eräs kontrahti Garanvölgyin leskirouvan kanssa, joka on teidän klienttinne."
— "Minä tiedän; minä tunnen sen kontrahdin."
— "Sitä parempi. Minun ei siis tarvitse asiaa laveammin esittää. Minä en tätä nykyä ole siinä tilassa, että voisin naiselle, joka tulisi puolisokseni, tarjota uhkeita oloja."
"Ah, tämä tulee vinculum'in tähden", ajatteli itsekseen tohtori Grisák.
— "Oletteko puhunut rouvan kanssa?"