— "Ah! Ettäkö ottaisin omaisuuden ilman morsianta? Ei, hyvä herra, se ei ole minun virkani."
— "Hyvä herra!" lausui tohtori Grisák, nousten tuoliltaan ja kumartaen
Aladár'ia, "te olette todellakin jalo ihminen."
Aladár kohautti olkapäitään.
— "Senkö tähden, etten varasta, etten rosvoa?"
— "Sillä tavoin saatamme sangen pian asiasta sopia. Puheen-alainen kontrahti on minun hallussani. Onko teillä oma kappaleenne muassanne?"
— "Tässä sekin on."
— "Tehkää hyvin ja kirjoittakaa siihen, ettette edusta itsellenne minkäänlaisia tähän kontrahtiin perustuvia oikeuden-vaatimuksia."
— "Minä en suinkaan kirjoita mitään, mutta jos sallitte, poltan minä kappaleeni tässä kaminissa; tehkää tekin samoin minun kontrahtini ja siten menkööt molemmat tuhaksi."
— "Mutta minkätähden ette tahdo tähän kirjoittaa?"
— "Sentähden, etten tahdo antaa rouva Garanvölgyille todistusta siitä, että olen häntä, viimeisen yhtymyksemme jälkeen, hetkeäkään ajatellut. Jos ei tämä teitä miellytä, jätän asian advokatilleni ja te saatte sitte yhdessä sen päättää."