Lopuksi täytyi Ankerschmidt'in tuoda esiin leikillisiä, naurua herättäviä lauseita, saattaaksensa Erzsikeä takaisin tavalliseen elämäänsä, ja sillä tavoin rupesi vähitellen hymy puhkeemaan esiin viimeisten kyynel-pisarain lävitse, niinkuin taivaankaari pilvistä.
— "No, sanoppas nyt, mitä tahdoit lausua."
— "Hän on jo täällä. — Hän on saapunut tänne."
— "Tuo eräs köyhä rouva? No, kiitos kaikkivaltiaan, että hän nyt kerta on täällä, jottei häntä enää tarvitse odottaa! Nyt ei häntä siis enää mikään vaivaa?"
— "Voi, paljon!" huokasi tyttö. "Köyhä rouva on kovin kipeä."
— "Hänen täytyy siis laskea levolle. Hänelle täytyy keittää teetä; hän on varmaan vilustunut matkalla."
— "Ethän sinä suutu?"
— "Mitähän enää suuttuisin?"
— "Teethän, mitä sinulta pyydän? Ainoastaan yhtä."
— "No niin; mitähän nyt pyydät?"