Herra Adam löi väkevästi nyrkkinsä pöytään ja huokasi sen jälkeen syvästi.
Huokaus puhui runoilijan muistoksi, lyönti oli sille aiottu, joka anastaa tämän jumaloitun nimen.
— "Oletteko koskaan tuntenut Petöfiä?" kysyi hän murheellisesti huoneenhaltialta.
— "Miksen olisi häntä tuntenut, osaanhan kaikki hänen värssynsä ulkoa."
— "Mutta oletteko nähnyt häntä elävältä?"
— "Elävältä häntä en ole nähnyt, mutta minä saatan häntä aivan elävästi mieleeni kuvailla."
— "Hänen kuvaansa te ette ole nähnyt?"
— "Sen laitaa eivät maalarit ymmärrä."
— "Onko hän tuon muotoinen?" kysyi Garanvölgyi, avaten albumia, jossa runoilijan muotokuva oli nähtävänä.
— "Oi, hän on nyt muuttanut kasvonsa ihan toisenlaisiksi, jottei häntä tuosta kuvasta tunnettaisi."