— "Oletteko mieletön?"
— "Enpä suinkaan; päinvastoin olen sangen järkevä. Mitä ajattelette, tohtori? Jos mikä 'affäri' on hyvin 'courant', kuka sitä silloin tahtoisi lopettaa? Kuka panisi sulun kiinni, kun kultavirta paraiten juoksee?"
— "Mutta, hyvä herra!" huusi tohtori Grisák, kiukusta aivan vimmastuneena, "minä en tiedä, miksi tätä teidän käytöstänne nimittäisin."
— "Miksi?" vastasi seikkailija cynillisellä ivalla. "Sen nimi on 'Archimedeen ruuvi' — ilman loppua. Älkää suuttuko, rakas tohtori; minä tunnen vastustajani, minun on pelini varma. Ei teilläkään sovi olla mitään valittamista minun suhteeni; tänäpänä saisitte minulta kaksituhatta florinia, muutaman päivän perästä saatte kolmetuhatta."
— "No — te olette pirullinen mies. Minä en uskaltaisi jousta noin kireesen jännittää. Minä koetan kuitenkin vielä kerran taivuttaa Ankerschmidt'ia myöntyväisyyteen; mutta jos hän sanoisi, ettei hän enää mitään anna, tehkää hyvin ja lähtekää hänen perästänsä Amerikkaan, jos hän viepi tyttärensä sinne, taikka pahimmassa tapauksessa suvaitkaa tuoda rouva kotia; minua älkää siitä syyttäkö."
—- "Oi, tuo vanha, hampaaton jalopeura ei tee kumpaakaan; hän ei mihinkään matkusta eikä tyttärestään eroa. Hän lunastaa hänet kolmellakymmenellä-tuhannella florinilla ja me olemme kuitit."
— "Minä sanon teille vaan sen, että rukoilkaa, jottette tänäpänä olisi nähnyt minua viimeistä kertaa."
— "Näkemiin asti, rakas, tohtori!" sanoi, kättä pudistaen, Straff
Grisák'ille, eikä saattanut häntä edes etuhuoneesen.
Hän tunsi, että ohjakset nyt olivat hänen käsissään.
Pest'iin takaisin tultuansa, tapasi tohtori Grisák jo Anckerschmidt'in asunnossaan.