— "Minä en tehnyt sitä huolimattomuudesta, vaan sen vuoksi, että nuot kunnon ihmiset lavertelevat asiasta, ja sillä tavoin eivät ainoastaan lapsen-lapset saa tietää nimeäni, vaan myöskin 'Bezirks-Vorstand'it.'"
— "Ah, vai niin! Te varotte, että asianomaiset saisivat tietoa teidän jalosta työstänne, ja pelkäätte, että teille annettaisiin joku kunnian-osoitus, vieläpä virallisessa lehdessä teitä julkisesti kiitettäisiin. Minä ymmärrän jo."
— "Ette suinkaan ymmärrä. Minä pelkään sitä, että kun vesi laskee, huomataan nuot monet kaadetut puut kamerali-metsässä, minä haastetaan oikeuteen 'wegen Forstfrevel' ja minulle luetaan paragrafia sillä tavoin, etten voi sitä vastaan hiiskahtaakaan. Mutta minä, joka olen ollut ylhäinen linnanvanki, en viitsisi nyt taas joutua vähä-arvoisemman kuritushuoneen vankeuteen."
Ankerschmidt'illa ei ollut enää mitään tätä vastaan sanomista.
— "Rientäkäämme kotia päin", jatkoi Aladár, "menetimme tässä kaksi tuntia, niitten korvaukseksi meidän nyt täytyy käyttää yötä."
— "Te lienette väsynyt".
— "Minä en siitä vielä tiedä mitään."
— "Minä tulisin mielelläni teidän sijaanne."
— "Sapelia ja airoa en koskaan anna pois kädestäni. Muutoin tulee meidän nyt jo helpompi työ, me joudumme myötävirtaan."
— "Eikö kylän tornia jo näy?"