Se oli nyt myöhäistä. Ankerschmidt kavahti ensi huudosta pystyyn vuoteeltaan, ja kun hän oli silmänsä avannut, oli ensimmäinen kuva, jonka hän näki, maahan hajonnut kastelli. Kenties sama näky, josta hän yhä oli uneksinut, todellisuudeksi muuttuneena.
Muutaman minutin katsella tuijotti hän jäätyneillä silmillä, kuolleilla kasvoilla tätä hirmukuvaa; sitte hypähti hän ylös, kaappasi ilmaan ja huusi mielettömän äänellä:
— "Tyttäreni!"
Jos ei Aladár olisi heti tarttunut kiinni häneen, olisi hän syössyt veteen.
— "Tyttäreni!" vonkui hän epätoivoissaan.
— "Hän on tuolla meidän luonamme, häntä ei mikään vaivaa!" pauhasi Kampós herra, joka nyt huomasi, minkä äärettömän tyhmyyden hän oli tehnyt, ja koetti kaikella häneltä odotettavalla taidolla keksillänsä tarttua Aladár'in sielun-hukuttajaan, niin että tämä oli moneen kertaan kumoon menemällänsä.
Ankerschmidt'in kasvot menivät tästä sanasta yht'äkkiä nauruun; hän nauroi, niinkuin lapsi, niinkuin hullu.
— "Todellakin? Onko se totta? Onko hän pelastettu? Eikö häntä mikään vaivaa?" Johon jokaiseen kysymykseen Kampós antoi vakuuttavan vastauksen, vannoen kaikkien kalenterin pyhien kautta ja tuhlaten niin monta Jumal' autaa, kuin häntä olisi pahasta rosvotyöstä tutkisteltu.
— "Häntä ei mikään vaivaa, armollinen herra. Vaikka se tuli kyllä salakavalasti, tämä paha onnettomuus, yötistä aikaa, ei kuitenkaan mitään onnettomuutta tapahtunut. Kun ruvettiin hätäkelloa soittamaan, oli vanha herra heti liikkeellä; hän tuli ulos luokseni ja kysyi, mikä vaivaa. Minä sanoin, että pellonvartiat Görgitö'stä olivat tulleet ratsain täyttä laukkaa, ilmoittaen, että vesi jo on meidän alueellamme. 'No, siinä tapauksessa pitää täyttää viimeinen portti.' Kun se oli tapahtunut, tuli jo suurella kohinalla alimmaisen tien päässä, suoraan teidän kunnianne kastellia päin, Jumalan viha. Tien päässä olivat jo kaikki talot padoilla saarretut, mutta yht'äkkiä joutui tie veden valtaan, ja tämän päivän iltaan asti nousi se akkunan-lautaan saakka, mutta ei sitä korkeammalle. Meidän patomme seisovat ylt'ympäri, niinkuin linna. Kun vettä pääsi venheellä kulkemaan, sanoi vanha herra: 'No, Kampós, mitä Ankerschmidt'ilaiset nyt tekevät? He eivät ole ottaneet vaaria viittauksesta?'"
— "Puhukaa siitä, puhukaa siitä!" ahdisti häntä ritari, joka vaan tahtoi tietoja tyttärestänsä.