Aladár ei itse puolestaan suonut mitään pahaa neidelle; mutta hän olisi kuitenkin sangen mielellään kuullut, että tämä olisi käskenyt sanoa, jotta hän ei saata tulla illalliselle, koska hänellä on migraini tahi hän jo on mennyt levolle.
Tämä toivo meni kuitenkin tyhjäksi; pian kuuli hän enonsa äänen, joka tuli häntä jouduttamaan. Ruoka on jo pöydällä, vieraat ovat kutsutut.
Hyvä, suoritetaan siis tämäkin.
Vanha herra pudisti Aladár'ia olkapäästä ja mumisi hänelle: "ajattele meneväsi niihin iltahuveihin, joissa Branyiszko'n päivän[68] perästä tanssit aamuun asti."
— "Se kävi silloin päihinsä", kuiskasi Aladár takaisin.
Sitte kiiruhtivat he ruokasaliin päin, jonne yhteisen korridorin kautta saattoi tulla kummaltakin puolelta. Niin tapahtui, että he melkein oven suussa sattuivat yhteen ritarin ja hänen tyttärensä kanssa.
Semmoisella kapealla alalla eivät ihmiset voi toisilleen paljon seremonioita osottaa; ei kukaan saata nähdä, kumpi on oikealla, kumpi vasemmalla puolella. Lisäksi tuopi asian laatu myötänsä senkin, että esitys käypi nopeasti, sillä ei sovi jäädä oveen seisomaan.
Ankerschmidt tarttui toisella kädellään tyttärensä käteen, toisen ojensi hän sydämellisesti Garanvölgyille ja pudisti tätä miehen tavalla.
— "Hyvä herra, te tiedätte, mistä minun tulee teitä kiittää."
— "Ei enemmästä, kuin mitä te olisitte tehnyt minulle yhtäläisessä tilassa."