— "Menkäämme kamariinne, eno. Minä tahdon sen sanoa."
Vanhus meni Aladár'in kanssa kamariinsa.
— "No, sano nyt, kuka sinut karkottaa pois?"
— "Rakas enoni! Eilen, kun näytitte minulle tuon kirjeen, tunsin minä sen piirteissä saman käsi-alan, jonka näin siinä tuntemattomassa anomuskirjassa, joka menestyksellä rukoili vapauttamistani."
Tämä ilmi-saanti hämmästytti suuresti itse Garanvölgyiäkin.
— "Sen mukaan olisi siis tämä tyttö kirjoittanut senkin."
— "Niin. Minä tiedän nyt jo enemmän, kuin mitä minun tarpeellista on."
— "Ja sentähden tahdot nyt jättää talon?"
— "Mitä voisin muuta tehdä? Minä tapaan ensimmäisen kerran eläissäni naisen, jolla on sydän. Jos hän olisi vanha rouva, sopisi minun iloita siitä, sillä minä voisin sanoa hänelle: 'rakas äitini' ja pyytää häntä nimittämään minua pojaksensa. Mutta kaunis, järkevä, tunteellinen lapsi ja minä: miksi satumme me yhteen?"
— "Minä en näe siinä mitään vaaraa. Jos te rakastatte toisianne, otat sinä hänet ja he antavat hänet sinulle."