Hän otti itselleen muistoksi pakolaiselta sinne jääneen vanhan hatun ja pani sen tallelle erääsen kirstuun.
Vaan tuo lause: "Nagy a világ, végtül végig bujdosom!"
Tämän säkeen on todellakin tuo suuri runoilija kirjoittanut.
Mutta suuri pakolainen vielä samana hetkenä pakeni — ei maailman toiseen päähän, vaan kylän toisessa päässä olevaan kastelliin, jossa hän esitti itsensä Ritter von Ankerschmidt'ille Sáros'in vapaajoukon[23] jäseneksi, jota hallitus ei ollut kylläksi palkinnut ja joka, komitatin asujamiston vainon alaiseksi jouduttua, oli pakoitettu vaeltamaan pois muihin komitateihin, palkintoa ja arvonsaantia etsimään.
Tällä matkalla oli hänen nimensä Richard Marczián. Ei tosin niin loistava, kuin se, josta häntä viimeiseksi oli karkotettu, mutta hyvä kyllä jokapäiväiseksi tarpeeksi — niin kauan kuin se ei revennyt.
III.
Vanha sotamies ja hänen perheensä.
Ritari Ankerschmidt oli kyrasieri-majurina asunut monta vuotta Unkarissa; hän oli oppinut tuntemaan tasankomaan kaupungit ja viihtyi siellä varsin hyvin.
Seurasi sitte semmoiset vuodet, joina hän näki entiset tuttavansa, niitten joukossa asekumppaneitansakin, vihollisina edessään. Sekin aika oli loppunut.
Haavat, jotka hän tappelukentällä entisten ystäväinsä nostamassa taistelussa oli saanut, antoivat hänelle syytä luopua palveluksestaan ja peräytyä yksityiselämään.