— "Käskekää minua."
— "Jos saattaisin käskeä, en pyytäisi; oi, minä olen armoton sille, jota minun on valta käskeä, — se ei kelpaa teidän suhteenne. Minä vaan pyydän, anon, niinkuin valitusta tekevä alamainen; te kuulette minua ja olette niin armollinen, että otatte sen huomioon."
— "Se on allekirjoitettu in blanco. Mitä se on?"
Erzsike laski nyt irti Aladár'in käden ja vetäysi pelon-alaisena taaksepäin, ikäänkuin hän pelkäisi, että hänen pyyntönsä saisi sen muodon, jotta se olisi esitetty "pakoittavain asianhaarain" vallitessa.
— "Sitä mielisin teiltä pyytää, että — jäisitte tänne vielä yhdeksi päiväksi."
Siihen ei tarvinnutkaan Aladár'ia liioin kehoittaa.
— "Sanoinhan, että se on näkemättä allekirjoitettu: — minä jään."
— "Ah", sanoi tyttö, hyvästä alusta iloiten, ja nyt säihkyivät jo hänen silmänsä sitä tulta, jonka leimu voittaa kaikki timantit. "Minä kadun jo, etten pyytänyt — yhtä viikkoa."
— "Hyvä", sanoi Aladár. "Minä jään siis tänne viikoksi."
— "Jos olisin tietänyt sen, että olette niin jalomielinen, olisi minun pitänyt pyytää teitä jäämään tänne kuukaudeksi."