— "Te unhotatte, että minua sitoo lupaus olla talostani mihinkään menemättä niin kauan, kuin Unkarissa ei synny toinen meno."
— "Ah, mutta tuo lupaus on jo tällä hetkellä rikottu, olettehan nyt tässä!"
— "Se on totta, sillä minä lupasin ainoastaan, etten mene, etten aja, etten ratsasta ulos talostani, mutta sitä en ole luvannut, etten souda. Mutta tämä vesi ei huomispäivän perästä enään ole tässä, ja minä olen taas suljettu itsekseni. Siitä saatatte nyt selvästi nähdä, että minulla teidän suhteenne on etu-oikeus vaatia, jotta nuori pari olkoon minun talossani kotona."
Ankerschmidt ei vieläkään luopunut puoltansa pitämästä.
— "Herra oikeuden-istuja! Te olette perustuslaillinen mies; te tiedätte, ettemme voi itsemme suhteen mitään päättää ilman niitä, joihin asia koskee. Onko tämä oikein?"
— "Te olette oikeassa. He ilmoittakoot mielipiteensä."
— "Mutta jos he eivät ole yksimielisiä? Jos toinen äänestää sinne, toinen tänne?"
— "Siinä tapauksessa 'accessorium sequitur suum principale', mies on pää, vaimo 'jättää isänsä ja seuraa miestään', niin sanoo raamattu."
— "Oi, ei! 'Votum Minerva?' on naisen ääni ja se ratkaisee."
Molemmat vanhat herrat olivat tämän suuren väittelyn kestäessä kulkeneet suojien lävitse, huomaamatta, että asianosaiset olivat jääneet tuohon muistettavaan kamariin.