Lipas, joka tuomarintutkimuksen perästä taas oli takaisin toimitettu, oli nytkin tuolla kirjoituspöydällä. Erzsike tunsi sen heti ja käänsi Aladár'in huomion siihen.
— "Katsokaa, tämän lippaan, jonka tähden tässä kastellissa pidettiin virallinen katsastus, ottivat nuot viisaat herrat takavarikkoon."
— "Näyttää siltä, kuin eivät sillä olisi voittaneet mitään, koska antoivat sen takaisin."
— "He eivät löytäneet siitä muuta, kuin kimpun rakkauden-kirjeitä, jotka olivat teille kirjoitetut."
— "Ah!"
— "Minä olin utelias lukemaan yhtä niistä. Ettehän siitä suutu?"
— "Minun ei ole niillä väliä." Aladár ei saattanut ajatella muuta, kuin että nämät lienevät rouva Pajtay'n turhanpäiväisiä kirjoituksia vanhoilta ajoilta.
— "Mutta ne ovat hellillä tunteilla kirjoitetut. Joka ne on kirjoittanut, on teitä suuresti, sangen suuresti rakastanut."
— "Se lienee ollut kovin kauan sitte."
— "Päinvastoin, vielä nytkin hän teitä suuresti rakastaa."