"Madame pyytää vainota vielä minuakin! Minä olen hänestä halvin kapine, joka hänen sopii mukaansa viedä leikkikaluksi tuolle vanhalle lapselle, kun hän saapuu Wien'istä. Hoho, rouvaseni! Te valitsitte vihaisen apinjan menageriastanne! Tämä suittaa vielä matkalla pahasti kynsiä teitä. Hän niinmuodoin pettäisi minut? Hän tahtoo kilpailla kanssani petoksessa? Hahaha, hahaha! No, saadaan vielä nähdä, kumpi meistä paremmin ymmärtää tämän ammatin! Saadaan vielä nähdä."
Straff aivasteli ja nauroi yhä itsekseen, sill'aikaa kuin hän kuumalla lampunlevyllä kuivasi sitä pehmeää matricia, jolla kirjeet olivat uudestaan kiinni pantavat; hän mietiskeli oivallista pilantekoa; siitä tulee lopulta suuri huvitus.
Hän päätti, kirjeitä taas kuvertteihin pistäessään, ensiksi panna sen, joka oli kirjoitettu tilanhaltialle ja jossa runoilija Fellegormia morkataan, viimemainitun kuverttiin.
Jurnalistille aiotun kirjeen, jossa pyydetään ritarillista suojelusta tohtori Grisák'ín kiihkeyttä vastaan, sulki hän Grisák'in kuverttiin.
Saksaksi kirjoitettu kirje, jossa rouva todistaa unhottaneensa äidinkielensä ja sen tähden haluavansa seuralaista, joka osaa muukalaista kieltä, joutui tuon jyrkän tilanhaltian adressin alle.
Ja lopuksi vaihdettiin ilman mitään mutkia Ankerschmidt'in ja Aladár'in kirjeet toisiinsa.
Ankerschmidt saakoon lukea, kuinka sen nuorukaisen uskoton morsian, joka nyt on hänen tyttärensä ylkämies, koettaa tätä takaisin houkutella; Aladár sen sijaan huvittakoon itseään sillä, että hänen entinen morsiamensa yrittää pääsemään muinaisen sulhonsa anopiksi.
Tämä oli sangen hupainen tuuma!
Kaksi viikkoa sen perästä, kuin kirjeet olivat lähetetyt, näytti rouva Pajtay'sta aika soveliaalta ilmestyä Balaton-Füredissä, Hänen entiset ihailijansa väijyvät jo varmaankin joka päivä postivaunujen tuloa ja pitävät teaterin vokali-qvartettia valmiina tulopäivän iltana annettavaa serenadia varten.
Etupäässä täytyi hänen kuitenkin kokea, että kaikista vähimmin kohtelias naisille on ilma.