— "Herra ritari!" sanoi onneton, lusikan soppaan pistettyänsä. "Se jalo ystävällisyys, jolla te vastaan-otatte onnetonta, on teille kunniaksi; te ette ole tuhlannut sitä mahdottomalle. Minäkin olen taistellut teidän äärellänne."

— "Vai niin? Sepä varsin kaunista. Mutta syökää, sillä soppa jähtyy."

— "Kiitoksia!" Tätä seurasi pari lusikallista soppaa; niitten välillä vähän pathosta. "Minä olin todellakin palveluksessa." (Kaksi lusikallista soppaa). "Verelläni, hengelläni." (Kolme lusikallista soppaa). "Minä taistelin oikean asian puolesta, viimeiseen hengen-pisaraan asti." (Vielä muutamia lusikallisia soppaa). "Minä en pelännyt kuolemaa, en sukulaisteni vainoa." (Taas lusikallinen soppaa). "Minä panin alttiiksi kaikki, mitä minulla oli. Lopuksi henkenikin." Nyt täytyi onnettoman levähtää, sitte kuin hänellä ei enään ollut mitään uhrata, eikä liioin mitään lusikoita.

— "Missä rykmentissä palvelitte?" kysyi ritari epäluuloisella nenän-rypistyksellä.

— "Minä en taistellut pakosta, hyvä herra; se on suurin ylpeyteni.
Olin eräässä vapaajoukossa."

— "Missä vapaajoukossa?"

— "Szirmay'n."

— "No ne jättivät minut kerran sievästi pinteesen. Se olivat määrätyt kuormastoa suojelemaan, mutta jonkun husari-joukon lähestyessä juoksivat he kaikki näkymättömiin; jouduin sentähden ikäänkuin kahden tulen, väliin likellä Kassaa. Tekin lienette siinä silloin ollut. Sillä muuta kertaa en muista, jossa tuo arvoisa joukko olisi ollut likellä minun joukkoani."

— "Minä olin siinä!" huusi onneton ja pisti samassa suuhunsa kaksi palasta tarjottua naudanlihaa. "Yksinäni jäin paikalle, kumppanieni paettua. Taistelin väkevämpää vihollista vastaan, niinkuin Horatius Cocles ypö yksinäni puusillalla, joka oli rakennettu syvän Hernádin ylitse, kunnes vihdoin vihollinen tuotti tykkejä ja muuan väsynyt kaksitoista-naulainen kuula sattui rintaani, niin että taintuneena syöksähdin alas jokeen."

— "Tuli ja leimaus! Älkää lausuko noin rohkeita sanoja!" huusi siihen ritari, jonka kärsivällisyys rupesi loppumaan. "Väsynyt kaksitoista-naulainen — johon semmoinen sattuu, se on kuoleman oma."