— "Kuula oli jo kovin väsynyt", selitti vieras.
— "Kuinka väsynyt hyvänänsä! Kedolla kieriessäänkin, vieläpä ryömiessäänkin se kaataa miehen, joka sen tiellä seisoo. Kaksitoista-naulainen kuula! Saakeli soikoon! Se on sangen suuri herra! — Miks'ette ota noita maksa-kimpaleita lihan lisäksi?"
Sankari katsoikin nyt parhaaksi jatkaa tykistön tutkimuksiansa maksa-kimpaleitten avulla, joita hän siihen tarpeesen käyttikin viisi kuusi kappaletta. Niin syntyi muutaman minutin äänettömyys, joka myöskin saattoi olla hiljaisen soimauksen osotteena siitä, että hänen itse-uhraustaan pyydettiin epäillä.
Vasta kun hän oli vyörytellyt viimeistä palasta paratiisi-kastimessa, katsoi hän hyväksi huoaten lausua:
— "Ja sen tähden täytyy minun pakolaisena kuleksia omassa kotimaassani."
— "Kuinka?" kysyi kenraali. "Osottihan hallitus tietääkseni kiitollisuuttaan ansiollisia kohtaan. Ettekö saanut mitään virkaa?"
— "Minä karkotettiin siitä. Kaikkialla uhkasivat minua salamurhaajat.
Minun oli pakeneminen."
— "Eikö teillä ollut äiti kultaista?" kysyi hellätunteisella äänellä neiti Natalie.
— "Hänet murhasivat, minulle kostaaksensa."
— "Hirveätä! Oliko teillä siskoja?"