Vaikutusta sopi sanoa edulliseksi.
Tämän johdosta päätti pakolainen, nyt jo Bogumil, sopivaksi purkaa sydämensä ja kolkolla äänellä hengähdellen lausua:
— "Ja nyt olen pannut henkeni teidän käteenne, hyvät naiset. Ainoastaan yksi sana teiltä ja pääni vierähtää maahan; minä olen teidän vallassanne."
Miss Natalie kiiruhti vakuuttamaan ritarille, ettei tässä talossa suinkaan kenkään tahdo tätä valtaa käyttää. Hän nouskoon ylös ja pyhkiköön pois kyynelensä, jottei palvelusväki mitään huomaisi, ja olkoon varma siitä, että vaikka isäntä muutamia vuosia takaisin oli kurittanut kapinallisia puolalaisia Halics'issa, hän kuitenkin oli puolustava taloonsa turvannutta pakolaista, kuka se lieneekään, niinkuin Vanhan Cordovan maurilainen kalifi espanjalaista vierastansa. Hän vaan karttakoon, ettei yli-jahtimiehen läsnä ollessa päästä ainoatakaan Puolan sanaa suustansa, sillä tämä ymmärtää Puolan kieltä.
— "Minä koetan olla varoillani", sanoi Bogumil, jonka lupauksen hän sitä helpommin saattoi tehdä, kuin hän ei osannut sanaakaan Puolan kieltä.
Ja sen jälkeen pyhkäisi hän pois kyynelensä ja alkoi liikutetulla äänellä kiittää kohtaloansa, joka oli saattanut hänet tämmöisten suojelus-enkelien pariin.
Mutta suojelus-enkelien joukossa oli yksi hänelle vaarallinenkin.
Neiti Eliz, joka äskeisen tragillisen kohtauksen aikana oli usein pudistanut pientä, petollista päätään ja hymyillen jatkoi risti-neulomistaan, käytti nyt syntynyttä yhden minutin äänettömyyttä, pakolaiselta kysyäksensä:
— "Mutta minkätähden Puolan soturi pettää Unkarin soturin?"
— "Mutta, Eliz!" huusivat yhtä haavaa miss Natalie ja Hermine nuorelle vastustajalle. "Kuka hennoo olla noin epäkohtelias?!"