Helposti ymmärtänee, ettei näitä suuria herroja ajettu ulos laitumelle, niinkuin muitten köyhäin ihmisten porsaita. Ne eivät menneet tammistoon terhoja syömään; heille oli rakennettu oma palatsi jahtimiehen asunnon viereen; siinä he marmori-ruuhesta saivat päivällisensä, illallisensa, jonka kokki oli keittänyt; kaksi kaitsijaa seisoi valmiina heitä palvelemaan sekä yksi eläinlääkäri, kaikki kolme painetti-pyssyllä varustettuina, jotta he saattaisivat suojella sikolinnaa ehkä hurjapäisesti lähestyviltä rosvoilta; linnaa ympäröitsi paitsi sitä korkea kivimuuri.
Kuinka paljon tästä sikoperheestä huolta pidettiin, näkyy siitä, että repsi-hädän aikana sen kolmea holhojaa ei pakoitettu muuhun niittoväkeen liittymään: niin tehtiin päinvastoin kaikkien fasanin- kaitsijain.
Kun nyt repsin-niitto oli kiireimmillään, tuli eräänä kauniina aamuna Kristóf, toinen sikopaimenista, kovin pelästyneenä pehtorin asuntoon ilmoittamaan, että yöllä — millä tavoin, sitä hänen oli mahdoton ymmärtää — kaksitoista jäsentä sikoherrasväestä oli varastettu. Ne olivat kaikki vuoden vanhoja nuoria herroja ja fröökinöitä, pienin niistä painoi kenties kaksi sentneriä; hän ei voinut käsittää, mihin niitä oli saatu viedyksi, sillä portti oli lukossa, ja jos niitä kivimuurin ylitse olisi laahattu, olisi kumminkin yksi heistä kolmesta herännyt röhkinään ja kiljunaan, koska nämät eivät ole semmoisia fröökinöitä, jotka ääneti antavat ryöstää pois itsensä.
Todellakin suuri tapaus!
Maxenpfutsch meni kohta tätä Jobin sanomaa Ankerschmidt'ille ilmoittamaan.
Ankerschmidt joutui siitä hirveään raivoon. Olisivatpa varastaneet mitä muuta hyvänänsä, kuin ei vaan hänen yorkshirelaisiaan! Ne olivat hänen arka puolensa. Sitä hän ei koskaan anteeksi anna. Ne ovat takaisit hankittavat, vaikkapa maan alta. Senpätähden löytyi laki ja tuomio-istuimia valtakunnassa, että tuommoinen julkea rikos tulisi rangaistuksi.
Heti astukoon yksi ratsurenki hevosen selkään ja vieköön piirikunnan pääkaupunkiin tohtori Grisák'ille tämän kirjeen, jossa asian-kohdat tarkasti ovat selitetyt ja virallista tointa pikemmin kuin paremmin pyydetään. Tohtori älköön säästäkö kustannuksia; varkaat täytyy saada ilmi.
Toisena päivänä tuli neljä aseellista santarmia kastelliin, piirikunnan komisarjuksen herra Bräuhäusel'in kirjoittama käskykirja kädessä, joka määräsi, että nuot kolme siankaitsijaa, kovan epäluulon alaisina, ovat oikeuden eteen tutkittaviksi saatettavat.
— "Oho, he eivät sitä ole tehneet!" vakuutti Ankerschmidt. "He ovat vanhoja, uskollisia palvelijoitani, minä pyydän vaan, että he niin pian kuin mahdollista lähetetään takaisin."
Nyt täytyi Yorkshiren siirtokuntaa vartioimaan ottaa kolme jahtimiestä ja pellonvartia repsin-niitosta. Näin monella hengellä väheni työväestö.