— "Muuten ette vielä ole suvainnut kysyä nimeäni."
— "Näenhän kasvoistanne, että olette rehellinen ihminen."
— "Siinä ei ole kyllä. Minä tahdon näyttää, että olen hyvillä teillä." Tämän sanottuaan otti hän liivinsä taskusta huolellisesti kokoon taitetun paperin, jonka keskellä oli vähän kulunut sinetti ja josta herra Vendelin sai tietää, että hänen vieressään istuva arvoisa henkilö on sikopaimen Mihály Vak Nyeregkápan pustalta, hänen kunniansa herra Lörincz Nyirbáródin palvelusväkeä ja niin muodoin aivan uskottava mies.
— "Minä siis sanon teille, veikkoseni", puhui herra Vendelin, laskien kätensä arvoisan vieraansa olkapäälle, "että jos laitatte takaisin yorkshirelaiset, minä paitsi niitä kahtakymmentä florinia, jotka ovat varkaille lunastusrahaksi annettavat, annan vielä teillekin kaksikymmentä florinia."
— "Kiitoksia! Siinä on liian paljon minulle. Niin paljon minä en ansaitse. Puolessakin on kylläksi."
Oi, mikä kelpo, rehellinen ihminen tuo on!
— "Tarvitaanko edeltä-päin mitään kustannuksia?"
— "Ei mitään, ainoastaan tuo määrätty lunastusraha. Siitäkin vaan puoli."
— "Kymmenen florinia siis riittää?"
— "Aivan hyvin. Toista puolta he kyllä odottavat."