Voi, ovatpa nuot oikein rakastettavia varkaita, jotka suovat kreditiäkin!
— "Yhtä toki mielisin tietää, että millä pirun tavalla he saattoivat viedä siat muurin ylitse."
— "Minä arvelen, että he ensin olivat kaataneet viinaa sianruuhiin, ja kun siat siitä päihtyivät, antoivat ne siivosti viedä itsensä pois."
Hm; tämä kunnioitettu mies näyttää käyneen akatemiassa.
Mutta kauppa on tehty; eikä siinä pane alttiiksi enempää kuin kymmenen florinia.
— "Minä siis jätän asian teidän haltuunne. Jos tulette sikain kanssa, saatte vielä kolmekymmentä florinia. Tuohon käteen!"
Sikopaimen pudisti Maxenpfutsch'in kättä; sitten otti hän hattunsa ja meni kauniisti kiittäen pois.
Hetken kuluttua palasi hän kuitenkin takaisin.
— "Vast'ikään juohtui yksi seikka mieleeni. Jos saan siat käsiini, tapahtuu kenties niitä tänne ajaessa, että santarmit sieppaavat minut tiellä kynsiinsä ja lyövät minut rautoihin, niinkuin varkaan; minä pyydän sentähden nöyrimmästi, että tekisitte hyvin ja kirjoittaisitte minulle passin kahdestatoista siasta, jotta puhtaasti saatan niitten kanssa kotia tulla."
— "Se on totta", vakuutti herra Vendelin, "sitä en tullut ajatelleeksi."