"Siegfried! Tule tänne!"
Siegfried hengitti keveämmästi. Hän antoi pähkinävitsan taloudenhoitajalle nopeasti takaisin ja virkkoen: "Priori kutsuu minua", valmistautui lähtemään ulos.
"Priorilla on valta käskeä. Mene siis kiireesti!"
Siegfried aikoi vetää kaavun ylleen ja kengät jalkoihinsa, mutta taloudenhoitaja esti sen sanomalla:
"Mene semmoisena kuin olet! Takaisin olet tuleva joko toisessa asussa tai entisissä rääsyissäsi ja paljasjalkaisena."
Sitä ei Siegfried ymmärtänyt. Mutta jesuiittaveljet eivät saa kysellä, vaan sokeasti totella. Siegfriedkin vaikeni sen tähden ja meni avojaloin ja paitahihasillaan esimiehensä luo.
"Rakkain poikani", lausui tämä. "Kaksi vuotta olet nyt ollut oppimassa täällä nöyryyttä ja kuuliaisuutta. Olet saanut kokea köyhyyttä, olet tottunut kerjäämään, hoitamaan sairaita ja toimittamaan halvimpiakin töitä. Vielä on sinulla jäljellä kuusi vuotta, ennen kuin pääset varsinaiseksi munkiksi ja saat 'isän' arvonimen. Kolme vuotta siitä täytyy sinun viettää kirjastossa, lukea ulkoa pyhä Augustinus ja oppia sitä paitsi puhumaan turkin, arabian, kreikan ja venäjän kieliä. Sillä mahdollista on, että sinut lähetetään opintosi päätyttyä joko pakanoita käännyttämään Arabian erämaihin tai Venäjälle, tsaari Iivana Julman valtakuntaan, tukemaan ja levittämään Rooman mahtavaa kirkkoa. Kolme pitkää vuotta saat siis istua kirjain ääressä, päivät ja yöt opetellen lukemaan kirjaimia, joiden nimiä nyt et edes tiedä ja joita lausumaan kielesi tuntuu kankealta. Seuraavat kolme vuotta saat sitten harhailla villien, vihamielisten kansain seassa, alituisesti vaarassa tulla ristiinnaulituksi, kuoliaaksi ruoskituksi tai tulella paistetuksi. Seitsemäntenä vuonna palaat vihdoin Espanjaan uskollisuutesi koenäytteitä suorittamaan. Vasta sitten, jos läpäiset kaikki tutkinnot onnellisesti ja voitat kaikki kiusaukset ja viettelykset, tulet munkiksi, isäksi, vihityksi ja joukkoomme otetuksi. Mutta tämän pitkän ja vaikean tien voit myös, jos nimittäin tahdot, suorittaa yhdellä ainoalla helpolla askeleella, sanomalla yhden ainoan pienen sanan: 'Suostun.' Huomaa siis, jos olet tyytyväinen ehdotukseeni, käyt vielä tänä iltana levolle kokelaana, mutta jo huomenaamuna nouset vuoteeltasi täysin oikeutettuna munkkina, isänä, meidän vertaisenamme. Muussa tapauksessa suoritat kokelasaikasi loppuun tavallisessa järjestyksessä. — Luehan tämä!"
Priori ojensi Siegfriedille linnanrouvan kirjeen.
Kun nuori kokelas näki sen, kalpenivat hänen kasvonsa äärettömästä pelästyksestä. Silmät verestyivät, ja aivot sekautuivat kerrassaan niin, ettei hän nähnyt edes kirjaimia, jotka tanssivat hurjassa sekamelskassa paperilla. — Hän tunsi luultavasti entisiltä ajoilta tuon käsialan. Vihdoin tyyntyi hän sen verran, että voi lukea kirjeen. Kun hän oli sen tehnyt, vaipui hänen kätensä hervottomana alas.
Mitä tuo kirje sitten sisälsi? Vain linnanrouvan vaatimuksen, että luostari-isien piti viipymättä lähettää joukostansa kasvattaja hänen pojallensa.