"Ergo, Siegfried, tandem; miten olet päättänyt?"
Siegfried astui paljaalla jalallaan kirjeen päälle ja vastasi: "Näin."
"Bene, karkaise siis luontosi ja seuraa minua. Pojat odottavat vielä rangaistustansa."
"Odottakaahan! Priori sanoi, että ne kaksi vuotta koeajastani,
jolloin minun on täytynyt halvimpia töitä toimitella, ovat lopussa.
Nyt seuraa kolme opiskelun vuotta ja niiden jälkeen vaelluksen aika.
Pyövelin tehtävien harjoittelemisesta ei hän maininnut mitään."
"Erehdyt, Siegfried! Muistelehan! Seitsemäntenä vuonna pitää sinun mennä Espanjaan, niin sanoi priori. Se merkitsee sitä, että sinun vuoden ajan täytyy olla pyhän inkvisition palveluksessa. Tule siis jo nyt totuttelemaan itseäsi sellaiseen toimeen!"
Kauhu valtasi nuoren munkin, kädet putosivat sivuille kuin halvauksen saaneina ja kasvot kalpenivat palttinanvalkoisiksi. Silmät kääntyivät taivasta kohden ja huulet aukenivat, sielunsa silmillä näki hän ikäänkuin ilmestyksessä ohitsensa lipuvan koirannahkakansiin sidotun ihmeellisen viisauden, poikien rikkiruoskitut selät, Iivana Julman sekä inkvisition kidutuskammiot. Nuo kuvat täyttivät hetkeksi hänen sielunsa. Hänen päätöksensä horjui, ja lopuksi hänen vastustuskykynsä murtui. Hän nosti kirjeen povelleen ja lausui päättävästi:
"Minä menen linnaan!"
II.
Vielä samana päivänä lähetti luostarin konventti vastauksen linnanrouvalle. Siinä ilmoitettiin, että isä Siegfried oli yksimielisesti valittu kasvattajaksi linnaan, jonne hän jo seuraavana päivänä saapuisi.
Uutta tointaan varten sai isä Siegfried komean vaatetuksen. Oli vaikeata uskoa, että entinen rääsyinen ja paljasjalkainen kerjäläismunkki oli muuttunut tuoksi muhkeaksi, kookasvartaloiseksi, silkkivaatteisiin ja kiiltohattuun pukeutuneeksi isäksi, joka suurta, koirannahkakansiin sidottua kirjaa kainalossaan kantaen astuskeli seuraavana aamuna maantietä luostarista Madacsányn linnaa kohti. Luostari ja linna olivat toisistaan noin tuhannen askeleen päässä.