"Etkö todellakaan ole tyttöä sen jälkeen nähnyt? Etkö ole kuullutkaan hänestä mitään? Hän on kaunis ja vielä naimaton. Luultavasti odottaa hän sinua yhä."
"Turhaan saa hän minua odottaa. En edes rukoillessani uskalla häntä muistella. Minähän olen nykyään vain raaka ja tunnoton erakko. Ruususeppele ei enää paina ohimoitani, vaan ainoastaan käsiäni. Sen tuoksu ei ole enää tuore, eivätkä sen piikit enää pistele."
"Ja miksi valitsi luostarikonventti juuri sinut opettajaksi pojalleni?"
"Muut pelkäsivät sinua."
"Sano ennemmin, että he pelkäsivät minun pahaa mainettani. Sinä pelkäsit eniten ja tulit kuitenkin. Tulit naisen luokse, jota vihaat, jonka kuumat suutelot täyttävät sinut inholla ja kauhistuksella, jonka niin usein olet kylmästi työntänyt luotasi ja josta tiedät, että hän niin intohimoisesti rakastaa sinua, että hän on kirjoitellut ikkunaruudutkin täyteen nimeäsi ja alituiseen sinua ajatellut sekä valveilla ollessaan että nukkuessaankin. Tästä kaikesta huolimatta tulit sinä tänne!"
"Käskettiin, ja minun täytyi totella."
"Ja missä tarkoituksessa tulit?"
"Pyhää ja kallista tointa hoitamaan."
"Ha, ha, haha! Tahtoisin mielelläni tietää, mitä tuolla tarkoitat?"
"Tulin kasvattamaan poikaasi totiseen uskoon ja Jumalan pelkoon sekä opettamaan hänelle hyödyllisiä tietoja ja taitoja."