"No enkö minä jo sanonut!" kirkui hän, "että ensiksi kykenen sinun mustettasi juomaan. Luehan sanat oikealta vasemmalle, niin saat arvoituksen ratkaistuksi! Eitukluk Uttalas on sama kuin 'salattu kulkutie'!"
Siegfried avasi suunsa ja silmänsä selkoselälleen. Siinä se nyt oli. Mitä kirjanoppineet kahtenasatana vuotena eivät olleet saaneet selville, sen narri ratkaisi kahdessa minuutissa. Ha, ha, haha!
Kirja oli arabialaisilla kirjaimilla takaperin kirjoitettua unkarin kieltä.
Nyt alkoi Siegfried lukea narrin neuvon mukaan oikealta vasemmalle. Hyvin se tuntui sujuvankin. Ensin luki hän kaksi riviä, sitten kolme ja niin koko sivun! Kuta enemmän hän luki, sitä punaisemmiksi muuttuivat hänen poskensa, silmät alkoivat loistaa ja kasvojen kovat piirteet sulivat sulamistaan. Nyrkkiin puristunut oikea käsi putosi raskaasti pöydälle.
"Katselkaahan vain!" kirkui narri. "Hurskas isä on juopunut omasta musteestaan."
Siegfried löi kirjan kiinni ja hypähti kiivaasti seisaalleen.
Kirja ei suinkaan ollut sellainen, että paholainen olisi sitä pelännyt, sen sisältö oli päinvastoin mieluista iankaikkisuuden isälle.
"Minäpä kykenin sinun pullostasi juomaan. Ota nyt sinäkin kulaus minun pullostani!" sanoi narri voitonriemuissaan sekä täytti pikarin reunojaan myöten viinillä.
Muinoin oli Siegfried ollut tuon tulijuoman harras ystävä, mutta kahteen vuoteen ei pisaraakaan ollut päässyt kostuttamaan hänen huuliaan. Sillä tuon tuliliemen vaahto on helvetin tien viitta, jonka osoituksesta monet sekä nuoret että vanhat tekevät syntiä.
Munkin kasvoilla kuvastui voimakas viininhimo.