"Kyllä, jos vain tahdot."
"Tahdon, tahdonhan toki. Mutta miten ja mistä tulit tänne? Miten pääsit?"
"Tulin tänne todellakin helvetin läpi, läpi pitkän, maanalaisen käytävän, jonka itse paholainen varmaankin on tehnyt, ja jossa vieläkin näkyy jälkiä hänen ilkeydestään ja saastaisuudestaan. Sitä tietä oli kamala kulkea. Sen olemassaolon sain tietää eräästä vanhasta kirjasta, jonka sisältöä kymmenen oppinutta ennen minua oli turhaan yrittänyt ottaa selville. Madacsányn tyhmä narri osoitti minulle vihdoin oikean selityksen. Sekin oli paholaisen työtä. Helvetti asukkaineen saattoi minut myös muutaman sangen vastenmielisen ihmisen seuraan. Veljeskuntamme ankarat säännöt pakottivat minut kasvattajaksi ja rippi-isäksi eräälle rouvalle, jota kammoksun enemmän kuin pimeyden ruhtinasta kaikkine käskyläisineen! Asun Madacsányn linnassa, kreivittären luona."
Tyttö puristi rintaansa, ja syvä huokaus kuului hänen huuliltaan.
"Se nainen on minun helvettini ja paholaiseni. Kauheaa kidutusta on, että minun on joka päivä pakko puhutella tuota olentoa, jota minä sydämeni pohjasta inhoan ensimmäisestä kohtauksestamme saakka. Sillä olkoonpa nainen kuinka kaunis tahansa, hän on aina silloin vastenmielinen, kun hän paljastaa tunteensa miehelle ja tarjoaa pyytämättä lempeänsä. Sitä paitsi on minun hänen rippi-isänään täytynyt kuunnella mitä syntisimpiä ja viettelevimpiä ajatuksia, joita tuo turmeltunut, saastainen ja harhaan joutunut sielu on siittänyt. Olen myös saanut tietää, miten hän tuli leskeksi. Mutta ripin salaisuudet on minun sinetöitävä sieluuni ainaisiksi, sillä pyhä sakramentti sulkee suuni. Nuo teot ja ajatukset on minun Jumalan puolesta annettava hänelle anteeksi, julistettava hänelle vapahdus ja synninpäästö, vaikka en voisikaan tehdä sellaista omasta puolestani milloinkaan. Tämä kaikki on mielestäni helvetin kauhujakin pahempaa!"
Tyttö puristi nuoren miehen kättä ja sanoi:
"Olet oikeassa. Meistä molemmista olet sinä enimmin kärsinyt. Minä en enää valita."
"Tunnen myös sinun kärsimyksesi sangen hyvin. Kiusaajattarelleni on erikoinen nautinto kertoa sinusta kaikenlaista, jolla hän luulee voivansa haavoittaa sieluani. Hän tietää kaikki, mitä teillä tapahtuu, ja kertoo ne minua kiduttaaksensa. Mutta meidän ei pidä tuhlata aikaa turhiin vaikeroimisiin. Sinun täytyy palata pian kotiisi, ja minunkin on heti lähdettävä olopaikkaani. Minulla on pitkä, maanalainen tie kuljettavana, ja minun pitää vielä pimeän aikana ehtiä Madacsányyn, ettei kukaan huomaisi poissaoloani, eikä oppisi tuntemaan käytävää. Vastaa siis pian: Tahdotko mennä luostariin vai et?"
"Muuta toivoa minulla ei olekaan enää täällä maan päällä."
"No, se tulee ainakin toteutumaan. Sitä varten pitää minun ilmoittaa tämä sinun päätöksesi erään luostarin abbedissalle. Sitten vien sinut salaisesti maanalaista käytävää pitkin Madacsányyn, josta muudan nunna suljetuissa vaunuissa kuljettaa sinut luostariinsa. Valmistumatta emme voi siihen ryhtyä, ja meidän pitää olla hyvin varovaisia. Kaikissa tapauksissa määrätkäämme, milloin jälleen voimme toisemme tavata."