Ja paavi tiesikin siihen neuvon. Hän antoi bullan, oikean, todellisen, paavillisella lyijysinetillä varustetun bullan, jossa Thurza vapautettiin aviokiellosta ja hänelle annettiin oikeus mennä naimisiin hänen silti tarvitsematta luopua piispan istuimesta.
Kronikat ja perimätiedot tietävät kertoa, että piispa käyttikin hyväkseen tätä erikoisoikeuttansa. Hän meni naimisiin kauniin aatelisnaisen Christine von Nyaryn kanssa. Häät olivat sangen komeat ja sikäli ainutlaatuiset, että ne kestivät kokonaisen vuoden.
Bittsonin linnassa on vieläkin nähtävänä suuri huone, jossa näitä häitä pidettiin. Tuo barokkityyliin rakennettu linnakin seisoo vielä eheänä paikoillaan komeine kuvapatsaineen ja koristettuine käytävineen. Hääsali ei ole pituudeltaan ja leveydeltään ainakaan paljon pienempi Budapestin reduuttisalia. Sen toisella keskiseinällä on vielä makuuhuoneeseen johtava komea porttaali. Sitä kannattaa neljä solakkaa korinttilaista pilaria, jotka on ympäröity kullasta ja hopeasta taiteellisesti veistetyin viiniköynnöksin, itämaisin kasvein ja kaunein lehtikoristein.
Häitä vietettiin humussa ja sumussa viikko viikon ja kuukausi kuukauden perään. Ne kestivät kokonaisen vuoden. Erittäin korkealle kohosi ilo eräänä aamuna, jolloin piispa kasvot ilosta loistaen tuli makuuhuoneesta ja kantoi sylissään pientä vastasyntynyttä perillistä. Sen kastetoimitus vain lisäsi vieraiden riemua.
Niin, vaikka nämä häät kestivätkin kokonaisen vuoden yhteen mittaan, eivät vieraat silti kyllästyneet, sillä joukko vaihtui alituiseen. Ei juuri kukaan ole nimittäin sellaisessa asemassa, että hän voisi olla poissa kotoaan kokonaisen vuoden. Toisia siis meni kotiinsa, kun toisia tuli. Tänään esim. tuli koko joukko Matyasföldistä. He viettivät viikon ilossa ja riemussa, humussa ja sumussa laulaen ja soittaen. Ja kun he olivat saaneet kyllänsä ja lähtivät pois, tuli heidän sijaansa uusi joukko begyaljalaisia, Banaatin väkeä tai miehiä ja naisia etäisestä Alföldistä. Siebenbürgin, Puolan ja Mährin ylhäiset paroonit, nuo vanhat hyvät ystävät, tulivat lapsineen ja vaimoineen, kiluineen kaluineen, palvelijoineen, sukulaisineen ja tuttavineen.
Soittoakin oli yhtä monta lajia kuin vieraitakin. Puolalaiset paroonit toivat mukanaan kuuluisat pasuunansoittajansa, siebenbürgiläisillä oli mustalaismusikantteja ja Banaatin väellä guszla-pelimanneja. Ne soittelivat vuorotellen. Kun yksi laji loppui, alkoi heti toinen. Mitä erilaisimpia ja vaihtelevimpia tansseja tanssittiin.
Sillä aikaa kun nuoriso hyppeli salin toisessa osassa soihtu- tai silkkitanssia, istui vanhempi väki lukemattomien pitkien pöytien ääressä salin toisessa osassa. Siellä esiintyivät huvittajina milloin sukkela sananlaskujen puhuja, milloin saksalainen vaeltava rakkausrunoilija, milloin hurskasten latinalaisten virsien esittäjiä. Erääseen nurkkaan oli pystytetty suuri teltta ainoastaan naisia varten. Muutamaan seinäsyvennykseen oli katettu pöytä vierasten onnellisille lapsille. Siinä he söivät, joivat ja riemuitsivat kasvattajainsa ja opettajainsa valvonnan alaisina.
Kaikilta ilmansuunnilta saapuneet papit ja munkit olivat leiriytyneet erääseen holvikäytävään. Sellainen harvinainen ja merkillinen tapahtuma kuin piispan häätilaisuus olikin houkutellut heitä kokoon suuret parvet kaikista mahdollisista veljeskunnista. Siinä oli punaisia veljeksiä Steinamangerista, premonstraatereita Jaszasta, paulinisteja, johanniitteja, jehowiitteja, karmeliittoja ja muita. He istuivat suuren pöydän ääressä ja joivat in honorem domini et dominae. He olivat myös vakinaisimmat ja pitkäaikaisimmat vieraat. Heidän lukumääränsä vaihteli ainoastaan siten, että heitä aina vain tuli lisää, mutta pois ei ketään lähtenyt.
Paitsi heitä oli häissä eräs vakinainen vieras, joka oli ollut näissä pidoissa alusta alkaen ja pysyi loppuun asti, nimittäin Grazian, Mitosclimin linnanherra.
Hän oli tuonut mukanaan kauniin tyttärensäkin.