Vanhemmat naiset nurkkateltassaan kuiskivat keskenään, että syy Grazianin pitkäaikaiseen viipymiseen oli etupäässä se, että hän oli päättänyt naittaa tyttärensä täällä jollekin aatelismiehelle. Hän olikin jo löytänyt suloisen sulhasen, tuon ikinuoren puolalaisen Berezawskyn. Mies oli sen näköinen, että jos Herra Jumala olisi luonut ensimmäisen ihmisen Aatamin hänen näköisekseen, ei äiti Eeva milloinkaan olisi tuota paljon itkettyä omenaa puusta ottanut. Tuo ikinuori sulho hymyili niin suloisesti lakananvaalealle morsiamelleen, että hänen silmänsä menivät oikein ristiin.

Vanha narri vietti kumminkin enimmän aikansa viinipullojen seurassa. Silloin tällöin erosi hän sentään hetkiseksi niistä. Silloin tuli hän nuorison joukkoon ja tanssia lerkutteli leveillä lattajaloillaan kuin mikäkin sarvikuono. Mutta kaikista eniten halusi hän suudella Magdaleenaa. Ja sen hän ehkä onnistuisi tekemään, jos vain tyttö suostuisi silkkitanssiin hänen kanssaan.

Kuten vanhat vielä muistavat, tanssittiin silkkitanssia seuraavalla tavalla: Joku nuori mies otti käteensä silkkisen tyynyn — siitä myös nimi tyyny- eli pielustanssi — heitti sen lattialle ja pyöri yksinään hetkisen sen ympäri soiton tahdissa. Sitten valitsi hän mieluisimman seinämällä istuvista naisista ja laskeutui hänen eteensä polvilleen tyynylle sekä jäi siihen asentoon, kunnes neito antoi hänelle suutelon. Sitten otti mies naisen kädestä kiinni, nousi seisomaan ja molemmat tanssivat muutaman kierroksen lattialla. Sen loputtua meni mies paikalleen, mutta nainen vuorostaan otti tyynyn ja polvistui jonkun ritarin eteen ja sai tältä suukkosen. Näin jatkui tanssi suloisin vuorotteluin. Siinä annettiin ja otettiin monta suloista suudelmaa. Varsinkin rakastuneet osasivat käyttää hyväkseen silkkitanssin suomia tilaisuuksia. Piispan häissä tanssittiin myös, kuten jo edellä kerrottiin, ahkerasti silkkitanssia. Etenkin Berezawsky, tuo vanha ikinuorukainen, oli siihen innostunut. Milloin se vain pantiin alulle, olivat hänen kuparinkarvaiset juoponkasvonsa myös mukana. Hän toivoi salaisesti saavansa siten tilaisuuden lähennellä Magdaleenaa. Mutta turhaan, Berezawskysta eivät välittäneet edes vanhimmatkaan leskirouvat. Ja niin kauan kuin ei kukaan nainen hänen kanssaan tanssinut, ei hänellä myöskään ollut oikeutta polvistua Magdaleenan eteen, voidakseen tuosta korallisuusta saada suutelon harjaksisille huulilleen. Koko seura näytti tehneen sellaisen salaliiton häntä vastaan, ettei kukaan tuonut tyynyä hänen eteensä.

Vanhemmat naiset tuolla teltassa hymyilivät nähdessään, kuinka Grazian paikaltaan ahkerasti vartioi silkkitanssin kulkua. Kasvojen ilmeistä päättäen se ei mennyt hänen mielikseen.

* * * * *

Tuon kovan läksytyksen jälkeen näytti kaunis Idalia kokonaan muuttuneen. Tuntui kuin olisi hän tehnyt todellakin parannuksen. Häntä ei enää voitu tunteakaan samaksi ihmiseksi. Hän oli ystävällinen ja mukautuvainen, ei riidellyt eikä torunut, jätti rankaisematta palvelusväen virheet ja auttoi mielellään köyhiä. Lisäksi kävi hän joka aamu kirkossa, istui siellä hiljaa ja rukoili hartaasti, kuten näytti. Mitä hän tällä kaikella tarkoitti, ei tiennyt kukaan muu kuin kenties isä Siegfried.

Myöskin herra Cupidosta oli isä Siegfriedin käsissä tullut kokonaan toinen ihminen. Sen sijaan, että hän ennen vain lauleli sopimattomia ja jumalattomia lauluja, kuultiin hänen nyt lukevan pyhiä kirjoja selvällä ja kuuluvalla äänellä. Ei hän enää kulkenut kylienkään läpi villi-ihmisen tavoin koirineen, joita hän usutteli rauhallisten kulkijain kimppuun, vaan asteli hiljaisena ja lempeänä kasvattajansa rinnalla sekä vastaili ystävällisesti ja nöyrästi vastaantulijain tervehdykseen. Taskurahansa hän jakoi kerjäläisille. Sunnuntaisin auttoi hän pappia taitavasti jumalanpalveluksessa aikomatta enää milloinkaan sekoittaa rikkiä pyhän savun sekaan. Jumalattoman puheen sijaan olivat tulleet hurskaat latinalaiset lauselmat, ja vanhojen ihmisten kättä suuteli hän kunnioittavasti. Tämä kaikki oli hurskaan kasvattajaisän ansiota. Luostarikonventinkin jäsenet huomasivat sen ja olivat mielissään. Itse luostarien tarkastajakin lausui kiitoksensa hänen hyödyllisestä toiminnastaan.

Tämä linnanrouvan virallinen mielen ja käytöksen muutos tapahtui piispa von Thurzan häävuonna. Mitosclimin herra oli matkustanut sinne koko perheensä kanssa ja jäänyt sinne koko vuodeksi, kuten olemme nähneet. Isä Siegfriedillä ei siis ollut mitään aihetta kuljeskella maanalaisessa käytävässä. Mitosclimiläisten lähtö oli tapahtunut niin äkkiä, ettei Magdaleenakaan ollut siitä mitään tiennyt heidän edellisenä sunnuntai-yönä tavatessaan. He olivat vain päättäneet tavata toisensa seuraavanakin sunnuntaina.

Mutta muutamien päivien kuluttua kuuli Siegfried narri Herskalta,
että Mitosclimin väki, Magdaleenakin, oli matkustanut pois. Mihin?
Piispan häihin. Ja ne tulisivat kestämään kokonaisen vuoden.
Kauheata! Koko sinä aikana ei hän siis saisi tavata rakastettuaan.
Kenties hänet myös siellä ehkä pakottamalla pakotettaisiin suostumaan
Berezawskyn puolisoksi.

Siegfried huokasi syvään. Kunpa hän vielä kerran saisi puhutella
Magdaleenaa!